sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Pyhistä instituutioista

"An assault on the king's soldiers is the same as an assault on the king himself."
-Magistraatti elokuvassa Braveheart

Ei meillä tietenkään ole kuningasta, mutta meillä on jotain vielä tärkeämpää ja hienompaa: Pyhiä instituutioita, kuten työ ja kirkko. Pyhien instituutioiden tärkein tehtävä on ylläpitää kansallista identiteettiä: suomalaiset tekevät työtä ja ovat kristittyjä. Uskonnollisuuden merkitys kansallisessa identiteetissä on hiukan rapistunut, mutta huhut sen kuolemasta ovat suuresti liioiteltuja (vrt. kristillisdemokraatit). Pyhät instituutiot pitävät kansallista identiteettiä kasassa ikään kuin laasti: jos ne alkavat rapistua niin identiteettikin alkaa rakoilla ja sitten ei ole Suomi-brändiä eikä Talvisodan henkeä eikä muutakaan hienoa.

Mikä tahansa näistä instituutioista nauttii samaa asemaa kuin kuningas yllä mainitussa repliikissä: hyökkäys Pyhän instituution symbolin kimppuun on sama kuin hyökkäys Pyhän instituution itsensä kimppuun. Koska Pyhien instituutioiden kimppuun käymistä ei voida suvaita, täytyy niiden symbolien kimppuun käymisestä rangaista ankarasti. On aivan eri asia murhata joku satunnainen kansalainen, koska yksilön merkitys yhteiskunnalle ja niin sanotulle kansakunnalle on häviävän pieni. Sitä paitsi rikkaita ja mahtavia murhataan huomattavasti harvemmin kuin köyhiä.

Valitsin puheenaiheekseni juuri työn ja kirkon siksi, että minulla on kaksi kätevää esimerkkiä kuinka käy kun niiden symbolien kimppuun käydään:

Porvoon kirkko

(Hyrrhh...suuresti vihaamani Iltalehtisanomat...löytyi ensimmäisenä, pahoittelen laiskuuttani)

Ensimmäinen on siis Porvoon kirkon polton käsittelystä hovioikeudessa. Hovioikeudessa nuori mies nappasi kuusi ja puoli vuotta vankeutta. Kaupan päälle tulivat 4,4 miljoonan korvausvaatimukset. Toinen linkki puolestaan on viime aikaisista tapahtumista, eli sikatilallisten korvausvaatimuksista heidän tilojaan kuvanneilta aktivisteilta. Aktivisteilta vaaditaan 175 000 euron korvauksia. Valitsin esimerkit monestakin syystä. Yhteistä niillä on mielestäni symbolien kimppuun käymisen lisäksi kohtuuttomat rangaistukset/rangaistusvaatimukset. Eroina ovat taas rangaistusten koko sekä toimen tarkoitushakuisuus: Porvoon kirkon poltto oli humalainen päähänpisto, sikatilojen kuvaaminen tarkoitushakuinen liike, jolla pyrittiin (ja onnistuttiinkin) kiinnittämään huomiota eläinten huonoon kohteluun tiloilla.

Aloitetaan kirkonpoltosta, koska se on helpompi. 18-vuotias mies mainitsi syiksi "humalaisen päähänpiston" ja kriittisen asenteen kristinuskoa kohtaan. Jos ajatellaan sitä, mitä lopulta tapahtui ja verrataan vaikkapa väkivaltarikosksista saatuihin tuomioihin, tuntuu kirkonpolttajan tuomio kohtuuttomalta. Vuonna 2006 (sama vuosi jona kyseinen tuhopoltto tapahtui) oli keskimääräinen rangaistus törkeästä raiskauksesta 47,6 kuukautta eli hieman alle neljä vuotta (lähde: Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen raportti). Törkeästä pahoinpitelystä tulee lain mukaan vankeutta vähintään yksi ja enintään kymmenen vuotta. Törkeässä pahoinpitelyssä ja törkeässä raiskauksessa kohteena on ihminen ja yleensä ihmisen elämä vaurioituu melkoisen pahasti tämän joutuessa vakavan väkivallan uhriksi. Tuhopoltossa nuori mies tuhosi talon, tuomio vaurioitti hänen elämäänsä pysyvästi (pitkä vankeus ja korvaukset, joita ei töitä tekemällä makseta). Mutta kyseessä ei suinkaan ollut mikä tahansa talo, vaan symboli. Siksi tällaisia tihutyöläisiä tulee rangaista ankarimman mukaan: he horjuttavat vallalla olevaa yhteiskuntarauhaa hyökkäämällä kansallista identiteettiä palvelevien Pyhien instituutioiden symbolien kimppuun.

Sitten seuraava: aktivistit kuvaamassa sikatiloilla kuinka sikoja pidetään. Tässä on hyökkäyksen kohteena nykyisin vielä voimakkaampi Pyhä instituutio: työ. Sikatilojen pitäjät ovat työläisiä sanan varsinaisessa merkityksessä: useissa lehtijutuissa joita olen maatiloista lukenut, on korostettu maatilojen työlästä ja ahkeraa elämää. Työn kimppuun on nyt käyty ja korvausvaatimusten suuruus perustuu muun muassa elinkeinon menetykseen. Lisäksi korvauksia haetaan henkisestä kärsimyksestä. Viis siitä, että kuvattu materiaali oli inhottavaa ja sikoja selvästi pidetään kurjissa oloissa sekä siitä, että aktivistien kertomusten mukaan heitä ei mitenkään pyritty estelemään kuvatessaan tiloja. Oikeussaleissa juttu on kuitenkin vasta aluillaan, kyseessä on vasta "uhrien" korvausvaatimukset ja jään mielenkiinnolla odottamaan kumpi selviytyy voittajaksi: aktivistit vai Pyhä instituutio?

Omalla tavallaan Pyhien instituutioiden symbolien kimppuun käymisessä on kyse  "poikkeavien" kritiikistä valtaväestön elämää kohtaan. Toisessa tuhotaan kirkko, vieläpä Porvoon kirkko,joka on vanha ja kaunis. Toisessa puolestaan vastustetaan lihateollisuutta, joka kuitenkin syöttää suomalaisia, sillä uskoakseni valtaosa kansasta syö uskoakseni lihaa. Toisessa tekijänä on uskontokriittinen nuori mies, toisessa kasvissyöntiä kannattavat aktivistit; sanalla sanoen: hipit. Ja poikkeavien ei tule kritisoida valtaväestön elämäntapaa. Elämme enemmistön diktatuurissa.

tiistai 18. lokakuuta 2011

Seksiä alaikäisille?


Luin seuraavanlaisen blogin:


(Yleisesti ottaen en ole kovin suuri blogosfäärin tuntija, mutta kyseisen ihmisen jutut ovat tähän mennessä vaikuttaneet älykkäiltä ja luettavilta. Se on nykypäivän internetissä paljon se.)

Blogi oli kirjoitettu vastauksena Aamulehden seuraavanlaiseen juttuun, joka koskee alaikäisten kokemaa seksuaalista ahdistelua aikuisten suunnalta (erityisesti alaikäisten tyttöjen):

Miksi aikuiset ahdistelevat teinityttöjä?

Ja minä kun olen tällainen hitaasti käyntiin lähtevä ihminen niin kirjoitan omia ajatuksiani aiheesta vasta nyt. Luettuani kommentteja, joita tuo blogaajakin lehtijutusta oli löytänyt, alkoi suuttumus kanssaihmisiäni kohtaan nousta ja siksi on ehkä parempi että kirjoitan vasta nyt. Blogin (sekä minun, että tuon ylemmän) pointtina on siis se, että Aamulehden jutun kommenteista löytyy häkellyttävästi sellaisia, jotka pitävät alaikäisten tyttöjen seksuaalista häirintää näiden omana syynä tai muuten puolustelevat aikuisten miesten käytöstä. En jaksa poimia kommentteja tähän, koska ei innosta kahlata siinä suossa uudelleen. Tonkikaa itse jos kiinnostaa. Varoitus: luvassa on saarnaavaa ja omanlaisiansa itsestäänselvyyksiä alleviivaavaa sanomaa. Toinen varoitus: kirjoitus on heteronormatiivinen käytännön syistä (ongelma on pääasiassa heteroseksuaalisuutta koskeva).

Kommenteissa siis muun geneerisen aivosulttaanitoiminnan lisäksi mainitaan tosiseikkana se, että miehet pyrkivät alaikäisten kanssa sänkyyn niin sanotusti luonnollisista syistä: luonnossa elävien olentojen olisi järkevää pyrkiä pistämään lapsia tulille heti kun ollaan sukukypsiä. No toki. En jotenkin pysty sietämään tuota luonnollisuudella perustelua kaiken maailman paskatouhuissa, kuten alaikäisiltä seksinostoyrityksissä. Ihminen ei ole luonnollinen eläin. Me ajamme autoilla, pukeudumme vaatteisiin, elämme yli luontaisen elinikämme ja mikä parasta: olemme ylikansoittaneet maailman kaikkien luonnollisten rajojen yli. Jos olisimme luonnollisia eläimiä niin jokin peto tai kulkutauti tai muu tekijä olisi kai jossain vaiheessa rajoittanut väestönkasvuamme niin, ettemme pääsisi turmelemaan kaikkea. Eli mikäli se nyt jollekin juuri puusta laskeutuneelle ääliölle oli epäselvää, niin luonnollinen pyrkimys jälkeläisten tekoon jo sukukypsien yksilöiden kanssa ei käy selityksenä. Saati sitten että jälkeläisten teko olisi ensimmäinen idea, mikä keski-ikäisellä miehellä on mielessään pyrkiessään ostamaan seksiä 14-vuotiaalta tytöltä.

Noin, olen saanut ensimmäisen itsestäänselvyyden ulos systeemistäni ja voin käydä itse asiaan.  Toinen, paljon enemmän käytetty, argumentti kommenteissa oli lyhyesti ilmaistuna tällainen: "Itse ne sitä haluavat, vähissä vaatteissa keikistelevät". Hassusti on Suomen lakiin kirjattu alaikäiseen sekaantuminen rikoksena, vaikka alaikäinen sitä itse haluaisikin. Laki lähtee ymmärtääkseni siltä pohjalta, että 14-vuotias ei voi samalla tasolla ymmärtää tekojensa seurauksia ja vaikuttimia kuin esimerkiksi 50-vuotias. 14-vuotiaat eivät ole myöskään rikosoikeudellisessa vastuussa teoistaan. Henkilökohtaisesti olen samaa mieltä tästä asiasta Suomen lain kanssa: 14-vuotias ei voi ymmärtää kunnolla tekojensa seurauksia tai vaikuttimia. En väitä, että 14-vuotiaat olisivat täysiä lapsia, jotka eivät tajua mistään mitään. Väitän kuitenkin, että seksuaalisesti täysin kypsinä heitä ei voi pitää.

No miksi ne sitten tekee niin? Tuohon kysymykseen pyrin vastaamaan siltä olettamukselta, että kyseessä on terveellä itsetunnolla ja jokseenkin hyvällä pohjalla kasvanut nuori tyttö (voisin siis sanoa esimerkiksi: elämänsä runtelemat ihmiset tekevät kaikkea ei niin järkevää saadakseen huomiota tai monia muita vastaavia argumentteja, vaan enpäs sano). Vaikuttaisi siltä, että yhteiskunnassa on ollut meneillään seksualisaatio jo jonkin aikaa. Joka paikka on täynnä seksiä, mainokset, televisio-ohjelmat, musiikkivideot, kaikki. Toisaalta en näe sitä huonona asiana, seksi on normaali osa ihmisten elämää enkä kannata sen tabuna pitämistä. Uskon, että jos seksualisaatio tapahtuu järkevästi, niin siitä on meille kaikille iloa ja hyötyä. Seksualisaatiossamme on vain yksi epämiellyttävä mutta: se ei ole lähelläkään sukupuolten välistä tasa-arvoa. Yleistäen sanottuna nainen asetetaan aina toisen asemaan, hänestä tehdään miehen katseen ja halun kohde eikä itsenäinen olento. Tämä asemointi leimaa niin suurta osaa seksuaalisuuden kuvastostamme, että touhussa on oikeasti hommat pielessä. Poimin iloksenne yhden töykeimmistä esimerkeistä internetistä:

Ja vaikka kyseessä onkin äärilaidan esimerkki, niin samankaltainen, joskin kesympi, ajattelu lävistää vahvasti kulttuuriamme. Huoraksi haukkuminen, läskiksi haukkuminen ja muut ovat vallankäytön muotoja, joita kohdistetaan puoleen kansastamme. Ja vain siksi, että heitä saataisiin muokattua enemmän asemaansa sopiviksi, eli objekteiksi miesten himolle. Vieläkin liikutaan äärilaidan esimerkeissä, tähän voisi hyvin kiskoa esiin arvostettuja (?) instituutioita kuten missikisat, mallitoiminnan, mainonnan ynnä muuta. Ja kun lapsesta asti ihminen altistetaan ajattelulle, missä hän on vain objekti eikä subjekti, niin järkevän ja tasa-arvoisen seksuaalisuuden kehittyminen on varmasti hankalaa. Näin ajatellen en pidä kovin outona, että teini-ikäiset tytöt koettelevat omia rajojaan pukeutumalla provosoivasti ja ehkä jopa käyttäytymällä provosoivasti. Seksuaalisuuden rajat eivät ole mitään muureja, jotka näkee heti, vaan ne täytyy löytää tutkimalla ja kokeilemalla. Nuorille (ja toki aikuisillekin) on annettava maailma, jossa he voivat turvallisesti tutkia näitä rajoja, ilman että huorittelua ja käsiksi käymistä pidetään hyväksyttävänä touhuna missään tilanteessa.

Toisaalta samassa pommituksessa elävien miespuolisten (heteronormatiivisuus...) ihmisten on myös vaikeaa kehittää itselleen tasa-arvoista ja tervettä seksuaalisuutta. Naiset esitellään meille objekteina ja ympäriinsä panemista pidetään arvokkaana toimintana. Käytän nyt itse vihaamaani internetargumenttia, eli subjektiivista kokemusta: olen kuullut aikuisten (30-40-vuotiaiden) miesten kilpailevan sillä "kuinka montaa muijaa ovat panneet". Kuinka montaa muijaa ovat panneet? Siinä jos missä on vinoutunut ajatus. Muodossa: "kuinka monta ihmistä olet pannut?" se muuttuisi edes himpun verran järkevämmäksi (noin, poikettu normatiivisuudesta, ehe-ehe).

Ja ei, edellinen kappale ei ole puolustus, vaan syytös. Tervejärkinen, aikuinen ihminen on aina vastuullinen teoistaan. Aikuinen on tässä loppujen lopuksi se avainsana. Vaikka lapsi/nuori/teini sanoisi tai tekisi mitä on vastuu alaikäiseen sekaantumisesta aina aikuisella.

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Väkivallan moottorit

Edellinen aihe kosketti panemista, joten on varmaan syytä puhua siitä selkeimmästä vastapainosta, eli lyömisestä. Tai lyömisen oikeutuksista, tai oikeutuksien puutteesta. Kuka saa nyky-yhteiskunnassa lyödä ja millä perusteilla?

Avaan tällaisella: yhteiskuntasopimus. Ranskalaisen filosofin, Jean-Jacques Rousseaun keksimä termi, jolla tarkoittaa pähkinänkuoressa sitä sopimusta, jolla yhteiskunta on muodostettu. Sopimusta ennen oli olemassa luonnontila "kaikkien sota kaikkia vastaan", Rousseaun mukaan. Sitten ihmiset tulivat siihen tulokseen, että "tilanne opeta ei hulluakaan" (se oli jo muualta...). Päädyttiin perustamaan yhteiskunta yhteisellä sopimuksella. Valta luovutettiin vallanpitäjälle/pitäjille, eli suvereenille. Yhteiskuntasopimus -käsitteen käyttöä varten on tärkeää ymmärtää että se on vertauskuvallinen, eikä tarkoitettu kirjaimelliseksi. Kun tämän ymmärtää, se antaa hyvän kuvan tilanteesta. Yhteiskunta, tässä tapauksessa Suomeksi nimetty valtio, on olemassa vain meidän yhteisestä suostumuksestamme. Jos koko suomen kansaksi nimitetty kansa päättää, että Suomea ei enää ole, niin sitä ei enää ole, vaikka eduskunta sanoisi mitä.

Yhteiskuntasopimuksen kaveriksi kuuluu ehdottomasti väkivaltamonopoli. Ne ovat kuin niin sanotut paita ja peppu (vaikka kuka pitää paitaa pepussa?). Yhteiskuntasopimuksen mukaan yhteiskunnan jäsenet eivät saa pahoinpidellä tai tappaa sen toisia jäseniä. Väkivallan käyttö kuuluu yksinomaan suvereenille, eli nyt valtioille. Valtiolla on siis väkivaltamonopoli. Väkivaltamonopoli sisältää kuitenkin tiettyjä ehtoja: valtio ei saa käyttää väkivaltaa mielivaltaisesti, vaan sitä tulee käyttää vain kansalaisten ja yhteiskuntasopimuksen suojelemiseen. Väkivaltamonopoliin kuuluvat väkivaltakoneistot, eli lähinnä poliisit ja armeija.

Tähän mennessä kaikki hyvin, eikös vaan. Poliisi pamputtaa pahoja ja sotilaat ampuvat vihollisia, ne jotka ovat kiltisti saavat elää rauhassa. Myymälävarkaat juostaan kiinni ja murhaajat saavat elinkautisia. "Virkavallan huolena, vankilat ja tuonela". Mutta sitten, esiin marssivat vartiointiliikkeet, alias turvallisuusalan ammattilaiset. Virallisesti ne eivät siis ole osa väkivaltamonopolia, joten yhteiskuntasopimuksen kirjallisen tulkinnan mukaan niillä ei ole oikeutta käyttää väkivaltaa. Vertauskuvallisen, lähinnä filosofiseksi työkaluksi tarkoitetun, sopimuksen kirjallinen tulkinta tietysti vaikuttaa hieman hupaisalta touhulta.

Todellisuudessa tilanne on kuitenkin vähintäänkin epäilyttävä: vartiointiliikkeet ovat voiton tavoitteluun tarkoitettuja yhtiöitä, joille on jostain syystä annettu oikeuksia voimankäyttöön. Niillä on jopa voimankäyttötyökaluja, pamppuja ja kaasusumuttimia (sodankäytössä kemiallisten aseiden käyttö on kielletty...). Tehokkuudeltaan eivät toki samaa kamaa kuin mitä Kemikaali-Ali kylvi Saddamin hallinnon aikana Kurdistanin vuoristoon tai natsien (minulla on muuten hihat täynnä natsikortteja) kaasukammioissa käyttämät, mutta tehoeroista huolimatta, ne ovat tavaraa joka on sodankäynnissä nähty turhan inhaksi käytettäväksi. Tietysti, köyhien ja surkeiden ihmisten kurissa pitoon eivät mitkään aseet ole turhan inhoja (ei kun anteeksi, myymälävarkaathan on rikollisia, eli niitä pahoja).

Vartija on siis teoriassa yksityishenkilö. Samoin kuin ravintolan tarjoilija, kaupan myyjä, paikallinen sekakäyttäjä ja pultsarikin ovat kaikki yksityishenkilöitä. Jos joku näistä jälkimmäisistä käy ihmisen kimppuun, ihmisellä on lain, ja samoin myös yhteiskuntasopimuksen, piirissä täysi oikeus puolustautua. Lain mukaan vartijoilla on tiettyjä oikeuksia ihmisiin käsiksi käymisessä, jota muilla ihmisillä ei ole. Lisäksi vartijoilla tuntuu ainakin viime aikoina ilmaantuneiden kertomusten, lehtijuttujen, videoiden ja oikeudenkäyntien perusteella olevan taipumusta ylittää niitä oikeuksia, jotka heille on jostain kumman syystä suotu. Tai ei niitä mistään kumman syystä ole suotu, vaan rahasta.

Yhteiskuntasopimuksen teoria ei tunnusta tällaisen instituution kuin vartijat olemassaoloa. Väkivaltamonopoli on luovutettu suvereenille vallan mukana, eikä väkivaltaan ole oikeutta kenelläkään muulla. Tärkeintä tiedostaa koko ongelmassa on se, että vartijat eivät ole valtion elin. Poliisi ja armeija ovat valtion elimiä ja sisältävät omia ongelmiaan, mutta niihin en puutu tässä, vaan vartijoihin. Jotka eivät muuten ole valtion elin, jos en vielä maininnut. Valtio eli suvereeni on ainoa, jolla on oikeus väkivaltaan ja sekin ainoastaan kansan, kansalaisten ja valtion hyvinvoinnin puolesta. Vartijat puolustavat kaupallista toimintaa. Väkivallalla. Kaupallista.

Teoreettisesti ajatellen vartijat ovat siis inhottavan lähellä palkkasotilaita. Jos tämä ajatus herättää jossain närää ja vastenmielisyyttä, suosittelen tarkastelemaan erinäisten yksityisten turvallisuusfirmojen toimintaa maailmalla (mm.Blackwater Society ja Irak, vain yhden esimerkin mainitakseni). Toki, suomalaiset vartiointiliikkeet ovat vielä melko kaukana siviilien ammuskelusta, mutta polku on viitoitettu. Ja tie helvettiin kivetty hyvillä aikomuksilla.



Ja loppuun väkisin jotain muuta sisältöä kuin tekstiä:

tiistai 4. lokakuuta 2011

Natsi + seksi = natsiseksi

Aloitan raflaavasti: väitän, että melko korkealla osalla euroamerikkalaisen kulttuuriperimän omaavista ihmisistä on seksifantasioita natseista (en mainitse mitään lukuja, koska en ole perehtynyt seksuaalifantasioiden yleiseen tilastotieteeseen).

Pahuus, ennen oli asiat niin mukavasti kun oli pahuutta. Valistuksen aikana paholainen irrotti otteensa, hänet heitettiin pois pahuuden valtaistuimelta. Keskiajalla oli helpompaa, kaiken pahan takana oli Paha. Modernin maailmankuvan syntyessä Pahuus hävisi kulttuuriperimästämme, tai pikemminkin väistyi. Asioita ei voitu enää selittää sillä, että Paholainen teki sen. Ei ollut mitään mihin kohdistaa ajatus pahuudesta: kun joku teki jotain kammottavaa, se jouduttiin sisäistämään henkilön omaksi valinnaksi, tai vähintäänkin joksikin olosuhteista johtuvaksi. Ei kuitenkaan ollut mahdollista selittää asiaa Paholaisen viekoituksilla. Paha laitettiin nurkkaan häpeämään ja tilalle raahailtiin kaiken maailman tieteellisiä selityksiä ynnä muita naurettavuuksia.

Ihminen ei kuitenkaan tykkää olla ilman Pahaa. Jonkun on pakko olla Paha, koska kollektiivinen alitajunta vaatii kuvaa ja nimeä sille, joka saa meidät tappamaan ja raiskaamaan toisiamme. Koska eihän hyvät ihmiset sellaista tee? Eiväthän? Ne on ne pahat vaan.

Sitten astuvat näyttämölle natsit, kaikessa pömpöösissään (pömpöösi, mikä sana!), säntillisyydessään ja tehokkuudessaan. Natsit aloittavat juttuja, jotka me kaikki hyvin tunnemme: maailmansota ja holokausti alias lopullinen ratkaisu. Kansanmurhaa huikaisevalla tehokkuudella (tosin jenkkien piti totta kai näyttää pystyvänsä parempaan, päästämällä Kalin todella säkistä Hiroshimassa ja Nagasakissa).

Siinä se sitten on, Paha, täysin esillä jälleen kerran, ulkona kaapista ja lahtaamassa ihmisiä miljoonatolkulla. Natsista tulee modernin maailmankuvan Paha, täydellinen kuva, johon projisoida alitajuntaisia tunteitamme ihmisen niin sanotusta pimeästä puolesta. Parasta natsissa Pahana on se, että kysymys pysyy omalta osaltaan ruohonjuuritasolla. Seuraa loputtomia pohdintoja siitä, mikä tekee tavallisesta perheenisästä keskitysleirin vartijan.

Miten tämä liittyy seksiin? Eros ja thanatos, anyone? Seksuaalisuus on yksi ihmisen voimakkaimmista vieteistä, se ohjaa elämäämme ja ajatuksiamme sekä tiedostetulla, että tiedostamattomalla taholla. Ihmisellä on myös halua tai tarvetta kokea tuhoa, pahuutta ja vaaraa. Pahuus kiehtoo ja kiihottaa, samoin valta, nämähän nyt tietää lapsikin. Näin, voitte jo varmaankin arvata, todistelen väitettäni natsiseksifantasioiden toistuvuudesta.

Kaikkihan luonnollisesti ymmärtävät (eiks juu?), että seksifantasioiden, samoin kuin muidenkin fantasioiden, yksi tarkoituksista on käsitellä asioita. Käsitellä sellaisiakin asioita, jotka arkipäiväisessä elämässämme tuntuisivat vaarallisilta ja pelottavilta. Siispä Pahuus liukuu seksifantasioihin varmaan melko toistuvasti. Keskiajalla varmaan fantasoitiin noidista ja paholaisista. Nämä fantasiat ovat siis ihan terveitä ja turvallisia (tuon voitte lukea itse ääneen koulun terveydenhoitaja -äänellä). On siis ihan ok, jos välillä haluaa kurittaa omaa pikku keskitysleirivankiansa. Achtung ja piiskaa!

P.S. Vaikka en jaksanutkaan käyttää kuvien etsimiseen kuin hetken, niin aiheeseen sopivaa miesnatsia on jostain syystä internetistä kauhian vaikia löytää. Vaikka natsit (ainakin SS-upseerit) kuitenkin taisivat olla enempi miehiä. En keksinyt muuta, pahoittelut: 

P.P.S: Kuvat varastettu ties mistä. Pahoittelut siitäkin.