Tapaustutkimus: Kapitalismi syö lapsensa

Alkuun lienee syytä huomauttaa: tässä yhteydessä käyttämäni sana kapitalismi ei viittaa ainoastaan kyseiseen talousjärjestelmään. Käytän sitä pikemminkin hyvin yleiseen nykyiseen tyyliin, jossa kapitalismilla tarkoitetaan pikemminkin euroamerikkalaisen kulttuuripiirin negatiivisiksi koettuja piirteitä. Käytän myös tässä tekstissä termejä alakulttuuri ja vastakulttuuri pitkälti samoissa yhteyksissä vaivautumatta tässä yhteydessä tekemään varsinaista eroa näiden kahden välille, vaikka sellainen toki on olemassa.

Aiempina maailmanaikoina, esimerkiksi keskiaikana tunnettuina vuosisatoina, niin kutsuttu länsimainen kulttuuri oli ulkoisilta puitteiltaan huomattavasti yhtenäisempää kuin nykyisin. Alakulttuureiksi kutsutun ilmiön historiallisesta syntymästä voidaan helposti olla montaa mieltä, enkä puutu siihen sen suuremmin, mainitsen vain, että alakulttuurit ovat vahvasti 1900-2000-lukujen ilmiö. Väitän myös että vaikkapa 1950-luvulla pääkallo vaatteita koristamassa olisi aiheuttanut huomattavasti voimakkaampaa paheksuntaa kuin nykyisin.

Punkhan siis syntyi alakulttuurina 1970-luvulla ja yhdistetään nimenomaan kapitalismin ja keskiluokkaiseksi koetun, kulutukseen itsensä identifioivat kulttuurin vastustamiseen. Sittemin on sanottu punkin kuolleen. Nykyisinkin kuitenkin silloin tällöin näkee niittejä täynnä olevan nahkatakin jossa lukee "Punk's not dead". Ei se olekaan kuollut, se meni niin sanotusti maitokauppoihin. Kuten metallikin meni nykypäivän Suomessa. Kun keskiluokkaa ja kapitalismia vastustava ideologia menettää sen momentin, joka sillä alussa oli, se muuttuu itsessään keskiluokkaiseksi. Äkkiä sen saman kapitalismin edustajat myyvät siellä Hennes & Mauritzilla paitoja joissa iso a-kirjain pyrkii tarkoittamaan anarkismia. Kapitalismi näkee vasta- ja alakulttuureissa myyntimahdollisuuksia ja tarttuu toki toimeen. Samalla kyseisten kulttuurien edustajat itse tulevat vanhemmiksi, saavat lapsia, väsyvät riehumiseen ja niin edelleen. Täydentävän ja mikrotasolla paremmin toimivan esimerkin saa helposti vaikka lumi- ja rullalautailusta, joka syntyi melko ideologisena alakulttuurina ja on nykyisin varsin yleistä, keskiluokkaista ja myytävää sekä myyvää.

 

Tällaisia paitoja lapsille(si) nykyään myydään!

 

Yllä kuvaillulla tavalla kapitalismi nielee synnyttämiään lapsia. Tai ehkä lapsilla on vain vaikea teini-ikä. Siitä selvittyään ne palaavat takaisin isiensä ja äitiensä maailmaan. Näinhän usein koetaan käyvän: lapsi kapinoi ylilyödyn voimakkaasti vanhempiensa arvomaailmaa vastaan, mutta mahdollisesti palaa siihen maailmaan aikuistuttuaan. Nyt punk, metal, lautailu ja monet muut ovat palanneet takaisin siihen arvomaailmaan mistä lähtivät. Tietenkin löytyy poikkeuksia ja monet varmasti pitävätkin vastakulttuurin arvoista kiinni. Muinoin heittokeihäitä valmistettiin siten, että osuessaan johonkin ne vääntyivät käyttökelvottomiksi eikä niitä voinut heittää takaisin. Ehkä vastakulttuureihin pitäisi koodata sisään jotain tällaisia mekaniikoita, jotka estäisivät niiden käytön keskiluokan kulutuksellisessa innossa.

Tavallaan tällainenkin vastakulttuuri on olemassa. Tosin siitäkin voi aina olla montaa mieltä. Kysymys on siis luomu- ja lähiruokaintoilusta, joka tuntuu levinneen viime aikoina melko laajalle. Kauppoihin on ainakin ilmestynyt useita luomutuotteita viime vuosina. Sinänsä tähän eko- ja luomuajatteluun liittyy vastakulttuuri, nimenomaan kapitalismin vastainen kulttuuri. Sen vastakulttuurin ytimessä on ajatus siitä, että ruokaa ei pitäisi prosessoida liikaa ja sen pitäisi tulla läheltä. Tätä perustellaan sekä terveellisyydellä että ekologisuudella. Nyt kapitalismi pyrkii ottamaan sitä kulttuuria itseensä kuten yllä väitin punkilla ja muille käyneen. Keihäs vain on vääntynyt. Luomuajattelullehan on nimenomaan hyödyllistä, että kapitalismi tarttuu siihen: silloin luomua on saatavilla kaikkialta ja 'tietoisuus kasvaa'.

Vastakulttuuri, joka puolestaan on (toivottavasti) immuuni kapitalismin kaikennielevälle kidalle on väkivaltainen nihilismi ja tuhon kaipuu. Oikean nihilismin mielekkyydestä tietysti voi taas olla melko montaa mieltä, tai ainakin kahta. Joka tapauksessa kun markettien kirjahyllyiltä alkaa löytyä itsehoito-oppaita otsikoilla “Täydellisen tuhon filosofia”, “Kuinka vihata kaikkea” ja “Tee elämästäsi mustempaa” on viimein aika kääntää kylkeä ja luopua toivosta.

 

Entrooppinen esitys ihmiskunnan historiasta

Tavanomainen, eurooppalaisamerikkalaisen kulttuuripiirin esittämä maailmanhistoria etenee melko pitkälti näin:
-Alkuräjähdys, universumin ja maapallon muodostuminen
-Alkueläimet, evoluution hidas kulku, lopulta kädellisten ja sitten ihmisten syntymä
-Neoliittinen vallankumous, maanviljelyksen synty, Kaksoisvirtain maan; Kiinan; Egyptin ja Intian kulttuurit
-Antiikki, Kreikan demokratia ja sivistys, Persian imperiumi, Rooman imperiumi, kristinuskon synty
-Keskiaika, islamin synty ja nousu, islamilainen (mutta kreikkalaisilta peritty) sivistys
-Renessanssi, valistuksen aika, Ranskan ja Yhdysvaltain vallankumoukset, nykyaikaisen demokratian synty
-Teollinen vallankumous, osmanien imperiumin romahdus, I maailmansota, II maailmansota, atomiaika, tietokoneaika, internet, nykyaika

Yllä oleva on toki vain kymmenen rivin ja 68 sanan tiivistelmä muutamasta miljardista vuodesta. Monet versiot painottavat eri osa-alueita eri tavoin ja jotkut jopa keskittyvät enemmän esimerkiksi Kiinan tai Intian kulttuureihin. Yllä oleva myös keskittyy vahvasti viimeisiin vuosituhansiin ja myös melko vahvasti tietyn kulttuuripiirin alueeseen. Tälle tekstille on kuitenkin olennaisinta se, että se keskittyy järjestyksen nousuun kaaoksesta ja kehitykseen. Se esittää maailmanhistorian ja evoluution luonnollisena prosessina, jossa järjestyksen taso nousee koko ajan ja kehittyy toinen toistaan järjestäytyneempiä ja kehittyneempiä systeemejä ja yhteiskuntia. Aiemmat kulttuurit, joita nimitettäköön nyt primitiivisiksi, nähdään epäjärjestäytyneinä ja kaaottisina verrattuna nykyiseen.

Tähän väliin manaan termodynamiikan lain nro. 3, tai oikeammin termodynamiikan toinen pääsääntö (virallisen numeroinnin hassuus johtuu siitä, että on olemassa myös termodynamiikan nollas pääsääntö). Toinen pääsääntö sanoo seuraavaa: eristetyn systeemin prosessi etenee kohti suurinta todennäköisyyttä eli suuntaan, jossa entropia kasvaa. Entropia tarkoittaa lyhykäisesti epäjärjestystä. Eli selkeämmin sanottuna: jos systeemiin ei vaikuta mikään ulkopuolinen tekijä, se pitkällä aikavälillä etenee aina kohti epäjärjestystä. Järjestys voi kasvaa hetkellisesti, mutta se menee ohi ja epäjärjestys jää voitolle. Yleinen esimerkki tästä on siivoaminen: jos huoneeseen ei vaikuta ulkopuolinen voima (siivous) sen epäjärjestys kasvaa jatkuvasti.

Termodynamiikan lait

Nyt vertaan uudelleen primitiivistä yhteiskuntaa nykyiseen yhteiskuntaan. Esimerkiksi otan vaikkapa noin vuoden 500 eaa. kreikkalaisen kaupunkivaltion, poliksen, ja nykypäivän Suomen. Vertauksen pohjaksi yhteiskunnan järjestäytyneisyys ja molemmista yhteiskunnista käytän yksikertaista ideaalimallia puuttumatta suuremmin yksityiskohtiin. Suomessa on (ainakin jossain määrin) yhteiskuntaluokkia, joiden mukaan ihmiset järjestäytyvät. On keskiluokka, alempi keskiluokka, yläluokka, syrjäytyneet ja niin edespäin. Poliksessa puolestaan on orjia, vapaita miehiä ja tietysti naisia, jotka saattavat olla orjien yläpuolella mutta eivät kuitenkaan voi olla miesten tasolla. Suomessa jokainen tekee työnsä, maksaa veronsa, osallistuu demokraattisiin päätöksiin ja on ikään kuin suuren koneen yksi ratas. Poliksessa myös ihmiset toimivat omalla osallaan koneen rattaina, ei loppujen lopuksi niin eri tavalla kuin Suomessa. Molempien yhteiskuntien voisi väittää olevan hyvin järjestäytyneitä. Sotken vielä nopeasti metsästäjä- keräilijäkulttuurin heimoyhteiskuntaa. Myös siinä yhteiskunnan osaset toimivat omalla osallaan, asiat hoituvat ja kaikilla on ruokaa. Luonnollisesti jokaisessa edellä esitellyssä yhteiskunnassa on myös epäkohtansa, sokeat pisteensä ja poikkeamansa, jotka eivät sovi edellä esiteltyyn vertaukseen.

Mitä tekemistä termodynamiikalla on kaiken tämän kanssa? Astun nyt hetkeksi materialistisen ajattelun maailmaan, jossa termodynamiikan lakien kaltaisilla tekijöillä voidaan selittää Kaikki. Kuten esimerkiksi ihmisen historia termodynamiikan toisen pääsäännön kautta. Ihmiskunta on suljettu systeemi, joten sen entropia voi vain lisääntyä. Ihmiseen ei vaikuta siis mikään ulkopuolinen tekijä, sellainen, joka laskettaisiin kulttuurisella tasolla tekijäksi. Ajatelkaa nykyinen suomalainen kulttuuri ja tarkemmin sanottuna vaikkapa kerrostaloasuminen kirjahyllynä ja sen järjestäminen siivoamisena (vaikka aiemmin käytinkin siivoamista ulkopuolisen voiman esimerkkinä, niin nyt se toimii tässä vain yhteiskunnan sisäisen järjestyksen esimerkkinä ettei olisi liian selkeää). Kerrostaloasuminen kulttuurisen yhtenäisyyden kannalta on kuin laittaisi siivotessaan kolme satunnaista esinettä kirjahyllyyn vierekkäin. Kun kirjahyllyyn joutuvat kirja, vasara ja jakkara, ei synny järjestystä, vaan entropia lisääntyy. Sama asia on havainnollistettavissa muillakin tavoilla: vaikkapa rikollisuuden tai päätösten teon kautta. Rikollisuus voidaan nähdä yhteiskunnasta poikkeamisena, eli epäjärjestyksenä, ja kehittyneissä yhteiskunnissa tarvitaan erillisiä kontrollitoimia tälle. Päätösten teko, eli varsinainen järjestäytynyt toiminta, myös muuttuu ilmiselvästi sitä vaikeammaksi, mitä kehittyneempi yhteiskunta on.

Mihin tämä johtaa? Entropian lisääntymisen maailmankaikkeudessa on ajateltu johtavan universumin lämpökuolemaan. Samalla tavoin entropian lisääntyminen yhteiskunnassa voi ajaa yhteiskunnan lämpökuolemaan, eli kaiken toiminnan pysähtymiseen. Kun universumin entropia kasvaa jatkuvasti se johtaa siihen, että lämpöerot tasoittuvat ja vapaata energiaa ei enää pian ole, universumi ei kykene työhön (työhön fysikaalisena suureena), eikä informaatiota enää siirry. Yhteiskunnassa tämä voi tapahtua seuraavalla tavalla: entropian kasvaessa jokainen ihminen eristäytyy omaksi itsekseen, pois muiden vaikutuksesta ja kaikki ihmisten väliset erot tasoittuvat, ainakin mitä tulee yhteiskuntaan. Kun jokainen ihminen on lopulta yksinäinen hiukkanen tyhjyydessä, ei kenelläkään ole mitään vaikutusta toisiin ja kaikki toiminta lakkaa. Informaatiota ei enää siirry.

Eli lopputulos:

Haja-ajatuksia tietoisuudesta

Mitä tietoisuus on? Wikipedia antaa vastaukseksi seuraavaa:
"Tietoisuus tarkoittaa joko yksilön kullakin hetkellä kokemien aistimusten, elämysten, tunteiden, muistikuvien ja ajatusten kokonaisuutta tai yksilön tietoisuutta itsestään ja ympäristöstään.
Tietoisuuteen kuuluu sellaisia ominaisuuksia kuin subjektiivisuus, itsetajunta, aistivuus, äly sekä kyky hahmottaa itsen ja ympäristön välisiä suhteita. Tietoisuus edellyttää muun muassa havannoitsijan kykyä tunnistaa olioita."

Tietoisuus on pitkälti liitetty ihmiskunnan ominaisuudeksi ja itsestään selväksi sellaiseksi. Aiemmin muita eläimiä ei ole pidetty tietoisina, mutta nykyisin joitain muitakin eläinlajeja pidetään tietoisina. Tietoisuuden määrittely ei ole loppujen lopuksi alkuunkaan selkeä asia, josta kertovat useat erilaiset tietoisuuskokeetkin joita on kehitelty, mm. Turingin testi, Gordon Gallupin peilitesti ja monet muut. Tietoisuus ei siis ole vain ihmisten ominaisuus, eikä mikään selkeästi mitattava osa olentoa. Silti se kiistatta on olemassaoleva tekijä, joka erottaa ihmisiä toisista eläimistä. Itsekin olen useaan kertaan ottanut osaa keskusteluihin tai väittelyihin joissa ruoditaan eläinten tietoisuutta. Joskus puolileikilläni mainitsin kyvyn kirjoittaa eksistentiaalista runoutta tietoisuuden mittariksi.

Apinat ja monet muutkin eläimet kykenevät läpäisemään Gallupin kehittämän peilitestin, jossa tarkastellaan sitä, tunnistaako olento itsensä peilistä. Ihmisvauvahan ei tähän pysty, siis ei osaa tunnistaa itseään olentona. Sinänsä apinoiden ja vauvojen vertaaminen tässä suhteessa on mielenkiintoista, koska ihmiskunnan lait ja moraalikoodit perustuvat pitkälti sille olettamukselle, että ihmiset ovat jollain tasolla eläintä arvokkaampia. Itse ajattelisin tämän perustuvan juuri tietoisuudelle. Ainakin silloin kun puhutaan älyllisestä moraalista, jossa valintoja ja arvoja pyritään perustelemaan eikä vain pidetä niitä tosina itsessään. Mikäli olentojen arvoja haluaa laittaa järjestykseen, tämä johtaisi nopeasti siihen, että monet apinalajit ja pullonokkadelfiinit (ehkä jotkut muutkin eläinlajit, muistin arviolta vain nuo) olisivat arvoltaan korkeammalla kuin nuoret ihmisvauvat. Voisi tietysti väittää, että ihmisvauvasta kasvaa jotain arvokkaampaa mutta perusteluna arvottamiselle se ei mielestäni toimi, sillä ihmisvauvasta voi kasvaa vaikka mitä. Samoin kuin on ainakin teoriassa mahdotonta tietää, mitä apinat tai pullonokkadelfiinit voivat yhtäkkiä keksiä.

Antropologi Bronislaw Malinowski kuvasi kattavasti Trobriand-saarten asukkaiden elämää kuuluisassa kirjassaan Argonauts of the Western Pacific. Siitä nousi eräs yksityiskohta mieleeni tämän tekstin suhteen. Kirjassa kuvattiin saarelaisten tapaa hahmottaa omistamista ja kerrottiin, että heillä ei ole sanaa sellaiselle omistamiselle kuin meillä. Omistaminen hahmottui heille  täysin eri tavalla kuin meille, eikä esimerkiksi yksi henkilö voinut koskaan omistaa kanoottia. Tämä on mielestäni tietoisuuden kysymyksen kannalta olennaista, sillä tietoisuus toimii myös maailmaa muuttavana ja muokkaavana voimana. Oliko Trobriand-saarilla omistamista sillä tavalla kuin me sen ymmärrämme ollenkaan olemassa? Sama pätee toki moniin muihinkin teoreettisempiin käsitteisiin, mutta tärkeää on hahmottaa se, että mitä tulee trobriandilaisten ja meidän eroihin, kysymys ei ole vain teoreettiinen. Tietoisuutemme on todella tehnyt maailmasta jonkinlaisen. Minä kirjoitan tätä omalla tietokoneellani, mutta trobriandilaisilla ei voinut olla omia kanootteja, koska heidän tietoisuudessaan omistamista ei ollut.

Käännän samaa ajatusta hieman toiselle kannalle. Tietoisuus muokkaa maailmaa kielen kautta ja se kuka saa määrittää kieltä, saa muokata maailmaa. Esimerkiksi voisin nostaa vaikkapa värit. Jos joku väri on limetinvihreä, niin minkä värinen se on ihmiselle joka ei koskaan ole nähnyt limettiä ja ei kenties edes tiedä, mikä limetti on? Kenellä on oikeus päättää jonkun vihreän sävyn nimi?

Vielä tietoisuuden vaikutuksesta todellisuuteen jatkaen: trobriandilla taikuutta on, tai ainakin oli, olemassa. Saarten asukkaiden mielissä eli tietoisuudessa taikuus koettiin olemassa olevana ja todellisuuteen vaikuttavana voimana. Se vaikutti voimakkaasti heidän sosiaaliseen maailmaansa ja sillä nähtiin myös olevan fyysisiä vaikutuksia. Tietoisuus voi vaikuttaa myös ihmisen fyysiseen todellisuuteen, kuten useissa tutkimuksissa on nykyisin havaittu. Esimerkiksi voidaan ottaa vaikkapa niin sanotut lumelääkkeet. Lumelääkkeiden, eli lääkkeiden tehokkuutta mittaavissa kokeissa kontrolliryhmille jaettavien kalkkikapseleiden tai muiden vastaavien, tehokkuus ihmisruumiiseen on kiistaton lääketieteellinen tosiseikka. Eli jos ihmiselle annetaan kapseli, jolla ei tosiasiassa pitäisi olla mitään vaikutusta mutta sanotaan, että se on vaikkapa särkylääke, se voi kuitenkin vaikuttaa ihmisen kivun tuntemukseen. Tässä tietoisuus vuotaa yli fyysisen maailman puolelle. Samalla tavoin on havaittu että vaikkapa taikuus voi vaikuttaa myös ihmisen kehoon.

Tietoisuus on siis monitahoinen ilmiö, jonka kuvaamiseen, mittaamiseen ja määrittelemiseen monien alojen asiantuntijat käyttävät nykyisinkin paljon aikaa ja energiaa. Se ei ole mitään, minkä voi yhdellä lauseella tai edes yhdessä blogitekstissä määritellä. Tietoisuus on yhtä aikaisesti meitä kaikkia suurempi ja meidän kaikkien kokoinen asia. "Jos metsässä kaatuu puu ja kukaan ei ole kuulemassa, kuuluuko ääni?"

Asiantuntijavalta

Henkilökohtaiset asiat tekivät minusta estyneen kirjoittamaan mitään järkevää noin yhdeksän kuukauden ajaksi. Pahoittelen.

Muistan lukeneeni edellisten eduskuntavaalien aikana, kuinka erään suomalaisen puolueen puolueohjelmaan kuului asiantuntijavallan pienentäminen (vai olisiko ollut peräti lakkauttaminen, en muista enää). Olen ajatellut tätä asiaa toistuvasti siitä lähtien. Eduskunnassa on nyt liikehtinyt ainakin sahuri ja hiihtäjä. Nämä ovat siis vain eniten esillä olleita esimerkkejä, varmasti siellä on monia muitakin, nämä kaksi ovat vain syystä jos toisestakin jääneet voimakkaiten itselleni mieleen. Siis sahuri ja hiihtäjä. Sahurin seikkailuista tuli sittemmin maankuuluja, mutta mietityttää se, miksi hänet sinne alunperin äänestettiin. Ehkä se liittyy juuri tähän asiantuntijavalta-asiaan. Ajateltiin kenties jotain tämän kaltaista: "asiantuntijat vain viisastelevat turhalla sivistyksellä ja käyvät oopperassa, pannaan kansanmies johtoon niin se ajattelee kansaa ja ajaa sen etuja".

Tällainen ajattelu tuntuu olevan nouseva trendi. Sinänsä se on aivan ymmärrettävää: joku ruotsia ja munkkilatinaa äidinkielinään puhuva ja rikkaana syntynyt tiede-mies ei välttämättä kosketa Pohjois-Karjalalaista putkimiestä juurikaan. Se pitää kuitenkin sisällään ongelman. Ilman häkellyttävää älykkyyttä, ihmisen on nykyisin lähes mahdotonta olla asiantuntija tai edes sivistynyt useilla aloilla. Nykypäivänä tiedon ja tietona pidetyn määrä on niin valtava, että yksi ihminen ei mitenkään voi omaksua siitä niin merkittäviä määriä, että hän pystyisi esimerkiksi toimimaan 199 muun ihmisen kanssa tehokkaasti kansan päättävänä elimenä. Siksi meillä on asiantuntijoita, jotka antavat lausuntojaan asioihin, joita he tuntevat.

Asiantuntijavaltaa tunnutaan kuitenkin vastustavan yhä kiihkeämmin. Keskustelupalstat ovat täynnä kommentteja, joissa lehdistöön lausuntoja antaneiden asiantuntijoiden asiantuntijuutta epäillään ja heitä mollataan. Jos erehdyt jossain internet-keskustelussa antamaan ymmärtää, että olet kyseessä olevan alan asiantuntija, löytyy heti kymmenen ihmistä jotka tietävät sinua paremmin. Tai sitten sinulle vittuillaan. Kyseinen ilmiö pätee erityisesti yhteiskunnallisiin ja kulttuuriisiin aloihin. Harva meistä alkaa kertoa edes nimettömänä keskustelupalstalla tietävänsä asiantuntijoita paremmin mistä epäillyssä Higgsin hiukkasessa on kysymys.

Tästä päästäänkin kätevästi eteenpäin, eli siihen, että pohjimmiltaan kysymys tuntuu olevan vahvasti kulttuuri- ja yhteiskunta-alojen aliarvostuksesta. Itse (toivottavasti) kulttuurialan tulevana asiantuntijana koen tämän aliarvostuksen vakavana ongelmana nykyisessä yhteiskunnassamme. En vain henkilökohtaisella tasolla, vaan myös varsinaisena yhteiskunnallisena ongelmana. Yhteiskunnan toimivuus ei nimittäin ole sen enempää satunnainen tekijä kuin hiukkaskiihdyttimenkään toimivuus. Siis siinä mielessä, että molemmat tarvitsevat asiantuntijoita toimiakseen. Yhteiskunnassa tarvitaan kulttuurista, lainopillista, historiallista, sosiologista yms. asiantuntijuutta, että tällainen pieni kuuden miljoonan ihmisen yhteiskunta saadaan edes niinkin toimivaksi kuin se on nyt. Se ei toimi sahurien mutu-tuntumalla muodostetuilla mielipiteillä, vaan tutkimuksilla, niin laadullisilla kuin määrällisilläkin, joita tekevät niihin koulutetut henkilöt. Näiden tutkimusten ja näiden asiantuntijoiden lausuntojen mukaan jotkut henkilöt, joiden mielestäni tulisi olla koulutettu jollain yhteiskunnan johtamista edistävällä tavalla, sitten voisivat ihanteellisessa yhteiskunnassa päättää meitä kaikkia koskettavista asioista. Punnittuaan tietenkin kaikkia vaihtoehtoja ja kaikkia asiantuntijalausuntoja huolella.


Kirjoituksen tarkoitus ei ole halveksua sahuria tai mitään muutakaan ammattia (no ehkä vähän hiihtäjää). Jokainen työ on yhtä tärkeä ja mielestäni kaikesta työstä pitäisi saada saman verran palkkaa, tai ainakin palkkaerojen tulisi olla huomattavasti pienemmät.

Vaaliblogi

Esipuhe:
Presidenttiehdokkaiden esittelyni sisältää asiattomuuksia, ohutta pintaraapinaa ja tietämättömyyttä poliittisesta kentästämme. Politiikan pitäisi mielestäni nykyisessä, länsimaisessa demokraattisessa valtiossa olla selkeää ja ymmärrettävissä ilman varsinaista panostamista asiaan. Sitä en kuitenkaan koe sen olevan, sillä vaikka pidän itseäni kohtuullisen yleissivistyneenä ihmisenä, tunnen Suomen poliittisen kentän melkoisen huonosti. Ehdokkaat tuovat itseään enemmän esille naurettavassa populismissa kuin muuten. En tiedä kuinka se sitten pitäisi järjestää. En minä siellä ehdokkaana ole, kysykää joltain muulta.

Voi myöskin jättää äänestämättä. Joku aina heittää, että pitää äänestää jos haluaa kritisoida järjestelmää. Ei kelpaa, huono argumentti. Vai pitääkö mennä polttamaan kirjoja sekä kaasuttamaan juutalaisia että saa kritisoida natseja? Äänestämättä jättäminen on oikeastaan loistava vaihtoehto. Tietyssä mielessä äänestämiseen osallistuminen legitimoi sen vallan, jota äänestetyt päättäjät käyttävät. Äänestämättä jättämisellä voi ainakin ideologisesti kieltäytyä osallistumasta järjestelmään. Tietysti tässä nyt on oletus, että kokee järjestelmän huonoksi. Ja minä ainakin koen. Vaikka se voittaakin monia tarjolla olevista vaihtoehdoista niin eivät asiat silti tunnu hyvin olevan (vrt. ilmastonmuutos, lisääntyvä syrjäytyminen, yms.). Täytyy tietysti pohtia sitä, kuinka kyyninen on järjestelmän suhteen: voiko sitä muuttaa äänestämällä ja omalla toiminnallaan. Aina voi, mutta riittääkö se? Vai onko riittävä muutos tehtävä jollain muulla tavalla? Ja millä muulla, kivääreillä? Kiväärien käytöstä harvoin seuraa hyviä asioita.

Sauli Niinistö:
Ha-ha-haa, Sheikki Sauli Hassan
Ha-ha-haa, käänsi kansan kassan
Ja kaupan päälle päästään sotimaan jenkkien ja muiden hauskoja sotia jossain jossa luolassa joku paha ja ilkeä wahhabiitti vihaa meidän vapauttamme ja kulttuuriamme.

Oikeastaan pidän Sauli Niinistöä ja sitä, mitä hän edustaa pahimpana politiikan muotona. Maltillinen oikeisto on omalla tavallaan jopa vahingollisempaa kuin ääripään sekkunsa. Lähinnä siksi, että ääripäisen porukan mahdollisuus todelliseen valtaan on (onneksi) huomattavasti pienempi kuin esimerkiksi Kokoomuksen. Kokoomuksessa ei vaan oikeasti olla kiinnostuneita mistään muusta kuin siitä, että rikkaat pysyy rikkaina. En usko, että edes Kokoomuksen tyypit ovat niin perseestä, että haluavat erityisesti pitää köyhiä olemassa, mutta rikkaiden jatkuva rikastuminen johtaa siihen että joku köyhtyy. Tämä on mielestäni todella suuri uhka nykyisen kaltaiselle yhteiskunnalle, sillä  kuten kaikki varmaan ymmärtävätkin tuloerojen kasvaminen johtaa sosiaalisiin ongelmiin. Suurin ihme on se, että tätä samaa on jatkunut ainakin neoliittisesta vallankumouksesta saakka, eikä osa porukasta vieläkään tajua.

Timo Soini:
Kirottu populistisammakko rytmiryhmineen. Soini on iso vika järjestelmässä. Valehtelee valtamedioissa, tunnustaa sen olleen jekku ja sitten ollaan vielä, että olipas se Timppa nokkela kun vähän heitti taideläppää. Tämän piti olla yhteiskunta, jossa kansa äänestää sopivimpia tyyppejä eikä nokkelampia venkoilijoita. Mies myös vastustaa aborttia. Varmaan kannattaa myös avionrikkojien kivittämistä ja muuta oikeaoppista touhua. Joo joo, oli ala-arvoinen läppä. Tuollainen ajatus minulle kuitenkin aina tulee abortin vastustajista. Uskoo luomiskertomukseen ja muuta. Lisäksi herra on äänekkäästi kritisoinut ilmastonmuutoksesta huolehtimista. Esimerkiksi seuraavaa tavaraa tullut suusta ulos: Soini kommentoi ilmastonmuutokseen liittyen sitä, kuinka ennen meuhkattiin otsonikadosta, mutta nyt siitä ei puhu kukaan ja vertasi sitä ilmastonmuutokseen. Kuten kuka tahansa, jonka aika ei kulu kansalaisten puijaamiseen politiikassa, varmaan tietääkin, otsonikato selätettiin toiminnalla. Se ei mennyt itsestään ohi. Asiantuntijavalta on mennyt liian pitkälle oli myös yksi perussuomalaisten ajatuksista. Joo, Hakkarainen & Soini & Halla-aho -akseli voi varmaan ratkoa maailmantalouden, energiakriisin ja pari muuta pikkujuttua siinä. Sitten etenevät kivasti ratkaisemaan kvanttifysiikan salat, koska mihinkäs niitä asiantuntijoita nyt sitten muka tarvittaisiin.

Paavo Lipponen:
No ainakin Pate on sen verran iso mies, että jos tulee matsia esim. Putinin kanssa, niin tämä herra on minun valintani nykyisistä presidenttiehdokkaista. En tiedä tarvitseeko sanoa enää muuta, Paavoon oikeastaan pätee pitkälti samat argumentit kuin Niinistöönkin. Kokoomus-SDP-Keskusta: "ne on kaiki samaa jengii, tekee uraa sillä et hommat ei futaa" (lainaus suomalaiselta räp-albumilta Uuden ajan avaruususkonto). Ainoat asiat mitkä näitä tyyppejä kiinostaa on raha ja valta.

Sari Essayah:
Mitä vittua? Ei edes Räsästä, tuota kristikunnan vihollista (Räsänen on ainakin anekdootinomaisten havaintojen mukaan ollut vaikuttavana tekijänä kirkon jäsenkadossa), vaan joku helvetin kävelijä. Tässä parempia vaihtoehtoja:
AT-AT
Dreadnought
ED-209

Eva Biaudet:
Liberossa vietiin jo sanat suustani: Eva "en kiinnosta ketään" Bidee. Ei muuta kun hassu nimi. Kiusattiin varmaan koulussa ja nyt kiusataan netissäkin. Yhy-yhy.

Pekka Haavisto:
(Äänestin itse Haavistoa)
Se mieshän on HOMO! Ainiin, ei ole asiallista mainita sitä tässä, ei liity presidenttiehdokkuuteen. Vaan kun liittyy. Ihanteellisessa tilanteessa sitä ei tietysti mainittaisi, vaan ehdokkaiden homous ja heterous olisi merkityksetön seikka. Mutta osa ihmisistä, jotka voisivat äänestää Haavistoa, äänestävät jota kuta muuta juuri tämän homohomman takia. Monille taas Haaviston homous on ainakin osa siitä, miksi he äänestävät tätä miekkosta. Kyllähän se kutkuttaa itseänikin ajatella, että Haavisto ottaa linnan juhlissa puolisonsa kanssa Halla-ahoa ja kumppaneita vastaan. Uskon kuitenkin, että Haavisto voisi olla hyvä presidenttikin. Homous tässä yhteydessä on kyllä tuonut esiin taas sen, että homous on toiseutta. Vaikka se hyväksyttäisiinkin, niin se on silti toiseutta, vaihtoehtoa. Mielenkiintoinen seikka, mutta ei nyt tämän kirjoituksen aihe.

Paavo Arhinmäki:
Mellakka-Pate! Toinen omista vaihtoehdoistani, Paavo tuntuu oikean vasemmiston edustajalta. Hiukkasen kokematonhan tuo ehkä on presidentiksi, mutta ei se mitään, eihän kukaan muistakaan ehdokkaista ole ollut presidenttinä aiemmin. Paavo vaan kärsii vasemmistosyndroomasta, jossa oikeaa vasemmistoa ei täällä äänestä kuin vasemmistolaiset. Koska jos äänestetään vasemmistoa niin RYSSÄ TULEE JA VIE MEIÄN MAAT!

Paavo Väyrynen:
Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä itse Jumalkeisari Väyryhito. En tajua miten tämä jätkä voi pyöriä politiikassa vuodesta toiseen ja aina se itkee jotain mediapelistä tai muusta. En osaa ottaa koko tyyppiä enää mitenkään vakavasti.

Oivia vaihtoehtoja:
-Aku Ankka: Kestosuosikki. Mutta ei ole ilmeisesti vielä saanut tarpeeksi ääniä päästäkseen valtaan. Vai onko äänestyksiä manipuloitu niin, ettei Aku voi saavuttaa vallankahvaa?
-Cthulhu/Hastur/Nyarlathotep/joku muu samasta jengistä: Miksi valita pienempi paha? (Jos et tiedä keitä nämä ovat, niin aika käyttää googlea)
-Kotiin jääminen: Kieltäydy ja vastusta.