Asiantuntijavalta

Henkilökohtaiset asiat tekivät minusta estyneen kirjoittamaan mitään järkevää noin yhdeksän kuukauden ajaksi. Pahoittelen.

Muistan lukeneeni edellisten eduskuntavaalien aikana, kuinka erään suomalaisen puolueen puolueohjelmaan kuului asiantuntijavallan pienentäminen (vai olisiko ollut peräti lakkauttaminen, en muista enää). Olen ajatellut tätä asiaa toistuvasti siitä lähtien. Eduskunnassa on nyt liikehtinyt ainakin sahuri ja hiihtäjä. Nämä ovat siis vain eniten esillä olleita esimerkkejä, varmasti siellä on monia muitakin, nämä kaksi ovat vain syystä jos toisestakin jääneet voimakkaiten itselleni mieleen. Siis sahuri ja hiihtäjä. Sahurin seikkailuista tuli sittemmin maankuuluja, mutta mietityttää se, miksi hänet sinne alunperin äänestettiin. Ehkä se liittyy juuri tähän asiantuntijavalta-asiaan. Ajateltiin kenties jotain tämän kaltaista: "asiantuntijat vain viisastelevat turhalla sivistyksellä ja käyvät oopperassa, pannaan kansanmies johtoon niin se ajattelee kansaa ja ajaa sen etuja".

Tällainen ajattelu tuntuu olevan nouseva trendi. Sinänsä se on aivan ymmärrettävää: joku ruotsia ja munkkilatinaa äidinkielinään puhuva ja rikkaana syntynyt tiede-mies ei välttämättä kosketa Pohjois-Karjalalaista putkimiestä juurikaan. Se pitää kuitenkin sisällään ongelman. Ilman häkellyttävää älykkyyttä, ihmisen on nykyisin lähes mahdotonta olla asiantuntija tai edes sivistynyt useilla aloilla. Nykypäivänä tiedon ja tietona pidetyn määrä on niin valtava, että yksi ihminen ei mitenkään voi omaksua siitä niin merkittäviä määriä, että hän pystyisi esimerkiksi toimimaan 199 muun ihmisen kanssa tehokkaasti kansan päättävänä elimenä. Siksi meillä on asiantuntijoita, jotka antavat lausuntojaan asioihin, joita he tuntevat.

Asiantuntijavaltaa tunnutaan kuitenkin vastustavan yhä kiihkeämmin. Keskustelupalstat ovat täynnä kommentteja, joissa lehdistöön lausuntoja antaneiden asiantuntijoiden asiantuntijuutta epäillään ja heitä mollataan. Jos erehdyt jossain internet-keskustelussa antamaan ymmärtää, että olet kyseessä olevan alan asiantuntija, löytyy heti kymmenen ihmistä jotka tietävät sinua paremmin. Tai sitten sinulle vittuillaan. Kyseinen ilmiö pätee erityisesti yhteiskunnallisiin ja kulttuuriisiin aloihin. Harva meistä alkaa kertoa edes nimettömänä keskustelupalstalla tietävänsä asiantuntijoita paremmin mistä epäillyssä Higgsin hiukkasessa on kysymys.

Tästä päästäänkin kätevästi eteenpäin, eli siihen, että pohjimmiltaan kysymys tuntuu olevan vahvasti kulttuuri- ja yhteiskunta-alojen aliarvostuksesta. Itse (toivottavasti) kulttuurialan tulevana asiantuntijana koen tämän aliarvostuksen vakavana ongelmana nykyisessä yhteiskunnassamme. En vain henkilökohtaisella tasolla, vaan myös varsinaisena yhteiskunnallisena ongelmana. Yhteiskunnan toimivuus ei nimittäin ole sen enempää satunnainen tekijä kuin hiukkaskiihdyttimenkään toimivuus. Siis siinä mielessä, että molemmat tarvitsevat asiantuntijoita toimiakseen. Yhteiskunnassa tarvitaan kulttuurista, lainopillista, historiallista, sosiologista yms. asiantuntijuutta, että tällainen pieni kuuden miljoonan ihmisen yhteiskunta saadaan edes niinkin toimivaksi kuin se on nyt. Se ei toimi sahurien mutu-tuntumalla muodostetuilla mielipiteillä, vaan tutkimuksilla, niin laadullisilla kuin määrällisilläkin, joita tekevät niihin koulutetut henkilöt. Näiden tutkimusten ja näiden asiantuntijoiden lausuntojen mukaan jotkut henkilöt, joiden mielestäni tulisi olla koulutettu jollain yhteiskunnan johtamista edistävällä tavalla, sitten voisivat ihanteellisessa yhteiskunnassa päättää meitä kaikkia koskettavista asioista. Punnittuaan tietenkin kaikkia vaihtoehtoja ja kaikkia asiantuntijalausuntoja huolella.


Kirjoituksen tarkoitus ei ole halveksua sahuria tai mitään muutakaan ammattia (no ehkä vähän hiihtäjää). Jokainen työ on yhtä tärkeä ja mielestäni kaikesta työstä pitäisi saada saman verran palkkaa, tai ainakin palkkaerojen tulisi olla huomattavasti pienemmät.