tiistai 16. lokakuuta 2012

Haja-ajatuksia tietoisuudesta

Mitä tietoisuus on? Wikipedia antaa vastaukseksi seuraavaa:
"Tietoisuus tarkoittaa joko yksilön kullakin hetkellä kokemien aistimusten, elämysten, tunteiden, muistikuvien ja ajatusten kokonaisuutta tai yksilön tietoisuutta itsestään ja ympäristöstään.
Tietoisuuteen kuuluu sellaisia ominaisuuksia kuin subjektiivisuus, itsetajunta, aistivuus, äly sekä kyky hahmottaa itsen ja ympäristön välisiä suhteita. Tietoisuus edellyttää muun muassa havannoitsijan kykyä tunnistaa olioita."

Tietoisuus on pitkälti liitetty ihmiskunnan ominaisuudeksi ja itsestään selväksi sellaiseksi. Aiemmin muita eläimiä ei ole pidetty tietoisina, mutta nykyisin joitain muitakin eläinlajeja pidetään tietoisina. Tietoisuuden määrittely ei ole loppujen lopuksi alkuunkaan selkeä asia, josta kertovat useat erilaiset tietoisuuskokeetkin joita on kehitelty, mm. Turingin testi, Gordon Gallupin peilitesti ja monet muut. Tietoisuus ei siis ole vain ihmisten ominaisuus, eikä mikään selkeästi mitattava osa olentoa. Silti se kiistatta on olemassaoleva tekijä, joka erottaa ihmisiä toisista eläimistä. Itsekin olen useaan kertaan ottanut osaa keskusteluihin tai väittelyihin joissa ruoditaan eläinten tietoisuutta. Joskus puolileikilläni mainitsin kyvyn kirjoittaa eksistentiaalista runoutta tietoisuuden mittariksi.

Apinat ja monet muutkin eläimet kykenevät läpäisemään Gallupin kehittämän peilitestin, jossa tarkastellaan sitä, tunnistaako olento itsensä peilistä. Ihmisvauvahan ei tähän pysty, siis ei osaa tunnistaa itseään olentona. Sinänsä apinoiden ja vauvojen vertaaminen tässä suhteessa on mielenkiintoista, koska ihmiskunnan lait ja moraalikoodit perustuvat pitkälti sille olettamukselle, että ihmiset ovat jollain tasolla eläintä arvokkaampia. Itse ajattelisin tämän perustuvan juuri tietoisuudelle. Ainakin silloin kun puhutaan älyllisestä moraalista, jossa valintoja ja arvoja pyritään perustelemaan eikä vain pidetä niitä tosina itsessään. Mikäli olentojen arvoja haluaa laittaa järjestykseen, tämä johtaisi nopeasti siihen, että monet apinalajit ja pullonokkadelfiinit (ehkä jotkut muutkin eläinlajit, muistin arviolta vain nuo) olisivat arvoltaan korkeammalla kuin nuoret ihmisvauvat. Voisi tietysti väittää, että ihmisvauvasta kasvaa jotain arvokkaampaa mutta perusteluna arvottamiselle se ei mielestäni toimi, sillä ihmisvauvasta voi kasvaa vaikka mitä. Samoin kuin on ainakin teoriassa mahdotonta tietää, mitä apinat tai pullonokkadelfiinit voivat yhtäkkiä keksiä.

Antropologi Bronislaw Malinowski kuvasi kattavasti Trobriand-saarten asukkaiden elämää kuuluisassa kirjassaan Argonauts of the Western Pacific. Siitä nousi eräs yksityiskohta mieleeni tämän tekstin suhteen. Kirjassa kuvattiin saarelaisten tapaa hahmottaa omistamista ja kerrottiin, että heillä ei ole sanaa sellaiselle omistamiselle kuin meillä. Omistaminen hahmottui heille  täysin eri tavalla kuin meille, eikä esimerkiksi yksi henkilö voinut koskaan omistaa kanoottia. Tämä on mielestäni tietoisuuden kysymyksen kannalta olennaista, sillä tietoisuus toimii myös maailmaa muuttavana ja muokkaavana voimana. Oliko Trobriand-saarilla omistamista sillä tavalla kuin me sen ymmärrämme ollenkaan olemassa? Sama pätee toki moniin muihinkin teoreettisempiin käsitteisiin, mutta tärkeää on hahmottaa se, että mitä tulee trobriandilaisten ja meidän eroihin, kysymys ei ole vain teoreettiinen. Tietoisuutemme on todella tehnyt maailmasta jonkinlaisen. Minä kirjoitan tätä omalla tietokoneellani, mutta trobriandilaisilla ei voinut olla omia kanootteja, koska heidän tietoisuudessaan omistamista ei ollut.

Käännän samaa ajatusta hieman toiselle kannalle. Tietoisuus muokkaa maailmaa kielen kautta ja se kuka saa määrittää kieltä, saa muokata maailmaa. Esimerkiksi voisin nostaa vaikkapa värit. Jos joku väri on limetinvihreä, niin minkä värinen se on ihmiselle joka ei koskaan ole nähnyt limettiä ja ei kenties edes tiedä, mikä limetti on? Kenellä on oikeus päättää jonkun vihreän sävyn nimi?

Vielä tietoisuuden vaikutuksesta todellisuuteen jatkaen: trobriandilla taikuutta on, tai ainakin oli, olemassa. Saarten asukkaiden mielissä eli tietoisuudessa taikuus koettiin olemassa olevana ja todellisuuteen vaikuttavana voimana. Se vaikutti voimakkaasti heidän sosiaaliseen maailmaansa ja sillä nähtiin myös olevan fyysisiä vaikutuksia. Tietoisuus voi vaikuttaa myös ihmisen fyysiseen todellisuuteen, kuten useissa tutkimuksissa on nykyisin havaittu. Esimerkiksi voidaan ottaa vaikkapa niin sanotut lumelääkkeet. Lumelääkkeiden, eli lääkkeiden tehokkuutta mittaavissa kokeissa kontrolliryhmille jaettavien kalkkikapseleiden tai muiden vastaavien, tehokkuus ihmisruumiiseen on kiistaton lääketieteellinen tosiseikka. Eli jos ihmiselle annetaan kapseli, jolla ei tosiasiassa pitäisi olla mitään vaikutusta mutta sanotaan, että se on vaikkapa särkylääke, se voi kuitenkin vaikuttaa ihmisen kivun tuntemukseen. Tässä tietoisuus vuotaa yli fyysisen maailman puolelle. Samalla tavoin on havaittu että vaikkapa taikuus voi vaikuttaa myös ihmisen kehoon.

Tietoisuus on siis monitahoinen ilmiö, jonka kuvaamiseen, mittaamiseen ja määrittelemiseen monien alojen asiantuntijat käyttävät nykyisinkin paljon aikaa ja energiaa. Se ei ole mitään, minkä voi yhdellä lauseella tai edes yhdessä blogitekstissä määritellä. Tietoisuus on yhtä aikaisesti meitä kaikkia suurempi ja meidän kaikkien kokoinen asia. "Jos metsässä kaatuu puu ja kukaan ei ole kuulemassa, kuuluuko ääni?"

tiistai 9. lokakuuta 2012

Asiantuntijavalta


Henkilökohtaiset asiat tekivät minusta estyneen kirjoittamaan mitään järkevää noin yhdeksän kuukauden ajaksi. Pahoittelen.



Muistan lukeneeni edellisten eduskuntavaalien aikana, kuinka erään suomalaisen puolueen puolueohjelmaan kuului asiantuntijavallan pienentäminen (vai olisiko ollut peräti lakkauttaminen, en muista enää). Olen ajatellut tätä asiaa toistuvasti siitä lähtien. Eduskunnassa on nyt liikehtinyt ainakin sahuri ja hiihtäjä. Nämä ovat siis vain eniten esillä olleita esimerkkejä, varmasti siellä on monia muitakin, nämä kaksi ovat vain syystä jos toisestakin jääneet voimakkaiten itselleni mieleen. Siis sahuri ja hiihtäjä. Sahurin seikkailuista tuli sittemmin maankuuluja, mutta mietityttää se, miksi hänet sinne alunperin äänestettiin. Ehkä se liittyy juuri tähän asiantuntijavalta-asiaan. Ajateltiin kenties jotain tämän kaltaista: "asiantuntijat vain viisastelevat turhalla sivistyksellä ja käyvät oopperassa, pannaan kansanmies johtoon niin se ajattelee kansaa ja ajaa sen etuja".

Tällainen ajattelu tuntuu olevan nouseva trendi. Sinänsä se on aivan ymmärrettävää: joku ruotsia ja munkkilatinaa äidinkielinään puhuva ja rikkaana syntynyt tiede-mies ei välttämättä kosketa Pohjois-Karjalalaista putkimiestä juurikaan. Se pitää kuitenkin sisällään ongelman. Ilman häkellyttävää älykkyyttä, ihmisen on nykyisin lähes mahdotonta olla asiantuntija tai edes sivistynyt useilla aloilla. Nykypäivänä tiedon ja tietona pidetyn määrä on niin valtava, että yksi ihminen ei mitenkään voi omaksua siitä niin merkittäviä määriä, että hän pystyisi esimerkiksi toimimaan 199 muun ihmisen kanssa tehokkaasti kansan päättävänä elimenä. Siksi meillä on asiantuntijoita, jotka antavat lausuntojaan asioihin, joita he tuntevat.

Asiantuntijavaltaa tunnutaan kuitenkin vastustavan yhä kiihkeämmin. Keskustelupalstat ovat täynnä kommentteja, joissa lehdistöön lausuntoja antaneiden asiantuntijoiden asiantuntijuutta epäillään ja heitä mollataan. Jos erehdyt jossain internet-keskustelussa antamaan ymmärtää, että olet kyseessä olevan alan asiantuntija, löytyy heti kymmenen ihmistä jotka tietävät sinua paremmin. Tai sitten sinulle vittuillaan. Kyseinen ilmiö pätee erityisesti yhteiskunnallisiin ja kulttuuriisiin aloihin. Harva meistä alkaa kertoa edes nimettömänä keskustelupalstalla tietävänsä asiantuntijoita paremmin mistä epäillyssä Higgsin hiukkasessa on kysymys.

Tästä päästäänkin kätevästi eteenpäin, eli siihen, että pohjimmiltaan kysymys tuntuu olevan vahvasti kulttuuri- ja yhteiskunta-alojen aliarvostuksesta. Itse (toivottavasti) kulttuurialan tulevana asiantuntijana koen tämän aliarvostuksen vakavana ongelmana nykyisessä yhteiskunnassamme. En vain henkilökohtaisella tasolla, vaan myös varsinaisena yhteiskunnallisena ongelmana. Yhteiskunnan toimivuus ei nimittäin ole sen enempää satunnainen tekijä kuin hiukkaskiihdyttimenkään toimivuus. Siis siinä mielessä, että molemmat tarvitsevat asiantuntijoita toimiakseen. Yhteiskunnassa tarvitaan kulttuurista, lainopillista, historiallista, sosiologista yms. asiantuntijuutta, että tällainen pieni kuuden miljoonan ihmisen yhteiskunta saadaan edes niinkin toimivaksi kuin se on nyt. Se ei toimi sahurien mutu-tuntumalla muodostetuilla mielipiteillä, vaan tutkimuksilla, niin laadullisilla kuin määrällisilläkin, joita tekevät niihin koulutetut henkilöt. Näiden tutkimusten ja näiden asiantuntijoiden lausuntojen mukaan jotkut henkilöt, joiden mielestäni tulisi olla koulutettu jollain yhteiskunnan johtamista edistävällä tavalla, sitten voisivat ihanteellisessa yhteiskunnassa päättää meitä kaikkia koskettavista asioista. Punnittuaan tietenkin kaikkia vaihtoehtoja ja kaikkia asiantuntijalausuntoja huolella.


Kirjoituksen tarkoitus ei ole halveksua sahuria tai mitään muutakaan ammattia (no ehkä vähän hiihtäjää). Jokainen työ on yhtä tärkeä ja mielestäni kaikesta työstä pitäisi saada saman verran palkkaa, tai ainakin palkkaerojen tulisi olla huomattavasti pienemmät.