keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Entrooppinen esitys ihmiskunnan historiasta

Tavanomainen, eurooppalaisamerikkalaisen kulttuuripiirin esittämä maailmanhistoria etenee melko pitkälti näin:
-Alkuräjähdys, universumin ja maapallon muodostuminen
-Alkueläimet, evoluution hidas kulku, lopulta kädellisten ja sitten ihmisten syntymä
-Neoliittinen vallankumous, maanviljelyksen synty, Kaksoisvirtain maan; Kiinan; Egyptin ja Intian kulttuurit
-Antiikki, Kreikan demokratia ja sivistys, Persian imperiumi, Rooman imperiumi, kristinuskon synty
-Keskiaika, islamin synty ja nousu, islamilainen (mutta kreikkalaisilta peritty) sivistys
-Renessanssi, valistuksen aika, Ranskan ja Yhdysvaltain vallankumoukset, nykyaikaisen demokratian synty
-Teollinen vallankumous, osmanien imperiumin romahdus, I maailmansota, II maailmansota, atomiaika, tietokoneaika, internet, nykyaika

Yllä oleva on toki vain kymmenen rivin ja 68 sanan tiivistelmä muutamasta miljardista vuodesta. Monet versiot painottavat eri osa-alueita eri tavoin ja jotkut jopa keskittyvät enemmän esimerkiksi Kiinan tai Intian kulttuureihin. Yllä oleva myös keskittyy vahvasti viimeisiin vuosituhansiin ja myös melko vahvasti tietyn kulttuuripiirin alueeseen. Tälle tekstille on kuitenkin olennaisinta se, että se keskittyy järjestyksen nousuun kaaoksesta ja kehitykseen. Se esittää maailmanhistorian ja evoluution luonnollisena prosessina, jossa järjestyksen taso nousee koko ajan ja kehittyy toinen toistaan järjestäytyneempiä ja kehittyneempiä systeemejä ja yhteiskuntia. Aiemmat kulttuurit, joita nimitettäköön nyt primitiivisiksi, nähdään epäjärjestäytyneinä ja kaaottisina verrattuna nykyiseen.

Tähän väliin manaan termodynamiikan lain nro. 3, tai oikeammin termodynamiikan toinen pääsääntö (virallisen numeroinnin hassuus johtuu siitä, että on olemassa myös termodynamiikan nollas pääsääntö). Toinen pääsääntö sanoo seuraavaa: eristetyn systeemin prosessi etenee kohti suurinta todennäköisyyttä eli suuntaan, jossa entropia kasvaa. Entropia tarkoittaa lyhykäisesti epäjärjestystä. Eli selkeämmin sanottuna: jos systeemiin ei vaikuta mikään ulkopuolinen tekijä, se pitkällä aikavälillä etenee aina kohti epäjärjestystä. Järjestys voi kasvaa hetkellisesti, mutta se menee ohi ja epäjärjestys jää voitolle. Yleinen esimerkki tästä on siivoaminen: jos huoneeseen ei vaikuta ulkopuolinen voima (siivous) sen epäjärjestys kasvaa jatkuvasti.


Nyt vertaan uudelleen primitiivistä yhteiskuntaa nykyiseen yhteiskuntaan. Esimerkiksi otan vaikkapa noin vuoden 500 eaa. kreikkalaisen kaupunkivaltion, poliksen, ja nykypäivän Suomen. Vertauksen pohjaksi yhteiskunnan järjestäytyneisyys ja molemmista yhteiskunnista käytän yksikertaista ideaalimallia puuttumatta suuremmin yksityiskohtiin. Suomessa on (ainakin jossain määrin) yhteiskuntaluokkia, joiden mukaan ihmiset järjestäytyvät. On keskiluokka, alempi keskiluokka, yläluokka, syrjäytyneet ja niin edespäin. Poliksessa puolestaan on orjia, vapaita miehiä ja tietysti naisia, jotka saattavat olla orjien yläpuolella mutta eivät kuitenkaan voi olla miesten tasolla. Suomessa jokainen tekee työnsä, maksaa veronsa, osallistuu demokraattisiin päätöksiin ja on ikään kuin suuren koneen yksi ratas. Poliksessa myös ihmiset toimivat omalla osallaan koneen rattaina, ei loppujen lopuksi niin eri tavalla kuin Suomessa. Molempien yhteiskuntien voisi väittää olevan hyvin järjestäytyneitä. Sotken vielä nopeasti metsästäjä- keräilijäkulttuurin heimoyhteiskuntaa. Myös siinä yhteiskunnan osaset toimivat omalla osallaan, asiat hoituvat ja kaikilla on ruokaa. Luonnollisesti jokaisessa edellä esitellyssä yhteiskunnassa on myös epäkohtansa, sokeat pisteensä ja poikkeamansa, jotka eivät sovi edellä esiteltyyn vertaukseen.

Mitä tekemistä termodynamiikalla on kaiken tämän kanssa? Astun nyt hetkeksi materialistisen ajattelun maailmaan, jossa termodynamiikan lakien kaltaisilla tekijöillä voidaan selittää Kaikki. Kuten esimerkiksi ihmisen historia termodynamiikan toisen pääsäännön kautta. Ihmiskunta on suljettu systeemi, joten sen entropia voi vain lisääntyä. Ihmiseen ei vaikuta siis mikään ulkopuolinen tekijä, sellainen, joka laskettaisiin kulttuurisella tasolla tekijäksi. Ajatelkaa nykyinen suomalainen kulttuuri ja tarkemmin sanottuna vaikkapa kerrostaloasuminen kirjahyllynä ja sen järjestäminen siivoamisena (vaikka aiemmin käytinkin siivoamista ulkopuolisen voiman esimerkkinä, niin nyt se toimii tässä vain yhteiskunnan sisäisen järjestyksen esimerkkinä ettei olisi liian selkeää). Kerrostaloasuminen kulttuurisen yhtenäisyyden kannalta on kuin laittaisi siivotessaan kolme satunnaista esinettä kirjahyllyyn vierekkäin. Kun kirjahyllyyn joutuvat kirja, vasara ja jakkara, ei synny järjestystä, vaan entropia lisääntyy. Sama asia on havainnollistettavissa muillakin tavoilla: vaikkapa rikollisuuden tai päätösten teon kautta. Rikollisuus voidaan nähdä yhteiskunnasta poikkeamisena, eli epäjärjestyksenä, ja kehittyneissä yhteiskunnissa tarvitaan erillisiä kontrollitoimia tälle. Päätösten teko, eli varsinainen järjestäytynyt toiminta, myös muuttuu ilmiselvästi sitä vaikeammaksi, mitä kehittyneempi yhteiskunta on.

Mihin tämä johtaa? Entropian lisääntymisen maailmankaikkeudessa on ajateltu johtavan universumin lämpökuolemaan. Samalla tavoin entropian lisääntyminen yhteiskunnassa voi ajaa yhteiskunnan lämpökuolemaan, eli kaiken toiminnan pysähtymiseen. Kun universumin entropia kasvaa jatkuvasti se johtaa siihen, että lämpöerot tasoittuvat ja vapaata energiaa ei enää pian ole, universumi ei kykene työhön (työhön fysikaalisena suureena), eikä informaatiota enää siirry. Yhteiskunnassa tämä voi tapahtua seuraavalla tavalla: entropian kasvaessa jokainen ihminen eristäytyy omaksi itsekseen, pois muiden vaikutuksesta ja kaikki ihmisten väliset erot tasoittuvat, ainakin mitä tulee yhteiskuntaan. Kun jokainen ihminen on lopulta yksinäinen hiukkanen tyhjyydessä, ei kenelläkään ole mitään vaikutusta toisiin ja kaikki toiminta lakkaa. Informaatiota ei enää siirry.

Eli lopputulos: