Panemisesta ja lyömisestä puhuttuani onkin hyvä edetä elämälle vieraampiin aiheisiin, eli politiikkaan. Ja vielä yhteen kaikista kammottavimmista hirviöistä: uskonnon ja politiikan yhdistelmään. Ei, ei teokratiaan, vaan ihan peruslänsimaisiin tunnustuksellisesti uskonnollisiin poliitikkoihin. Sellaisiin, joista on syytä olettaa, että heidän politiikkaansa ohjaavat uskonnolliset motiivit, ns. ylhäältä sanellut käskyt.
Mikä on poliitikkojen tehtävä? Valtion/kunnan tai jonkun muun vastaavan taruhahmon ohjailu. Itse olen aina haaveillut, että poliitikkojen tehtäviin kuuluisi myös tulevaisuuden rakentaminen paremmaksi. Se lienee haave, sillä nelivuotiskauden, tai kuusivuotiskauden tai minkä tahansa vastaavan, jälkeen on ihan sama kenen käsiin eläkepommi, Irakin sodan taloudelliset ongelmat tai ilmastokriisi kaatuu. Kunhan oma eläke on varmistettu. Silti, minuun on livahtanut hieman utopistin vikaa ja tykkään kuvitella toisinaan myös kivoja tulevaisuuden kuvia. Tulevaisuutta, missä asiat menevät paremmin kuin nyt. Sellaisen tulevaisuuden mahdollistuminen vaatii tietenkin sitä, että sen eteen tehdään töitä. Muun muassa poliitikkojen tulisi toimia paremman tulevaisuuden eteen. Tai ainakin niin toivoisi heidän tekevän.
Tässä on ansa. Monille ihmisille utopistista tulevaisuutta ei voi olla. Enkä nyt edes puhu pessisimistisistä maailmankatsomuksista tai muista, monilla täysin positiivisilla ihmisillä ei ole tarvetta kuvitella ihmiskuntaa 200 vuoden päähän elämään utopiassa tai muutenkaan. Näille ihmisille tulevaisuutta ei viime kädessä yksinkertaisesti ole olemassa, sellaisena kuin se tavallisesti mielletään. Tulevaisuutta ei ole, koska maailma loppuu ja paratiisi alkaa. Välissä mahdollisesti tuhatvuotinen rauhan valtakunta. Puhun tietenkin nyt vakaumuksellisista kristityistä. Ajatus toimisi varmaan muidenkin kulttien yhteydessä, mutta nämä nyt ovat yleisimpiä täälläpäin ja lisäksi ainoita, joilla on jotain yhteyksiä valtarakenteisiin. Eräiden vatipäiden islam-puoluetta sharia-laki ideoineen ei todellakaan lasketa yhteydeksi valtarakenteeseen.
Kristinusko on eskatologinen uskonto. Eli lopunaikojen ja lopun odotus on olennainen osa uskoa, ainakin periaatteessa. Toivoakseni kovinkaan moni kristitty ei kuitenkaan istu odottamassa Harmageddonia kaikki päivät. Oli käytäntö minkälainen tahansa, usko maailmanloppuun, viimeiseen tuomioon, tuhatvuotiseen rauhanvaltakuntaan ynnä muuhun varsin loogiseen ja järkevään tapahtumaan tai ilmiöön kuuluu kristinuskon perustuksiin. Jeesus itse, se hippi, puheli paljon tulevasta valtakunnasta. Jeesusta ei ehkä muutenkaan voi sanoa maailman vastuullisimmaksi kaveriksi. Tai hätäkös sillä, jos isukki on omnipotentti; pappa betalar, kuten on tapana sanoa.
Eskatologia on joka tapauksessa myrkkyä utopialle. Loistavalle ja onnelliselle tulevaisuudelle ei erikseen ole käyttöä, jos Jumala poikineen takaa sen jo valmiiksi kaikille. Eikä edes tarvitse juuri mitään tehdä, kunhan uskoo. "Sen tähden minä sanon teille: älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet?" sanooo Jeesus Matteuksen evankeliumin kuudennessa luvussa. Sen kuin heittäytyy Jumalan kämmenelle, odottamaan, että enkelit kuskaavat taivaaseen, piruako siinä puurtamaan tulevien sukupolvien tasa-arvon, onnellisuuden tai muun vastaavan suhteen. Paholainen pitää huolen omistaan ja Jumala omistaan, tai vielä ikävämmin, Clairvauxin muinaista piispaa lainatakseni: "Tappakaa heidät kaikki, Jumala tunnistaa omansa" (pakko oli päästä käyttämään tuota lainausta...).
Mikä on poliitikkojen tehtävä? Valtion/kunnan tai jonkun muun vastaavan taruhahmon ohjailu. Itse olen aina haaveillut, että poliitikkojen tehtäviin kuuluisi myös tulevaisuuden rakentaminen paremmaksi. Se lienee haave, sillä nelivuotiskauden, tai kuusivuotiskauden tai minkä tahansa vastaavan, jälkeen on ihan sama kenen käsiin eläkepommi, Irakin sodan taloudelliset ongelmat tai ilmastokriisi kaatuu. Kunhan oma eläke on varmistettu. Silti, minuun on livahtanut hieman utopistin vikaa ja tykkään kuvitella toisinaan myös kivoja tulevaisuuden kuvia. Tulevaisuutta, missä asiat menevät paremmin kuin nyt. Sellaisen tulevaisuuden mahdollistuminen vaatii tietenkin sitä, että sen eteen tehdään töitä. Muun muassa poliitikkojen tulisi toimia paremman tulevaisuuden eteen. Tai ainakin niin toivoisi heidän tekevän.
Tässä on ansa. Monille ihmisille utopistista tulevaisuutta ei voi olla. Enkä nyt edes puhu pessisimistisistä maailmankatsomuksista tai muista, monilla täysin positiivisilla ihmisillä ei ole tarvetta kuvitella ihmiskuntaa 200 vuoden päähän elämään utopiassa tai muutenkaan. Näille ihmisille tulevaisuutta ei viime kädessä yksinkertaisesti ole olemassa, sellaisena kuin se tavallisesti mielletään. Tulevaisuutta ei ole, koska maailma loppuu ja paratiisi alkaa. Välissä mahdollisesti tuhatvuotinen rauhan valtakunta. Puhun tietenkin nyt vakaumuksellisista kristityistä. Ajatus toimisi varmaan muidenkin kulttien yhteydessä, mutta nämä nyt ovat yleisimpiä täälläpäin ja lisäksi ainoita, joilla on jotain yhteyksiä valtarakenteisiin. Eräiden vatipäiden islam-puoluetta sharia-laki ideoineen ei todellakaan lasketa yhteydeksi valtarakenteeseen.
Kristinusko on eskatologinen uskonto. Eli lopunaikojen ja lopun odotus on olennainen osa uskoa, ainakin periaatteessa. Toivoakseni kovinkaan moni kristitty ei kuitenkaan istu odottamassa Harmageddonia kaikki päivät. Oli käytäntö minkälainen tahansa, usko maailmanloppuun, viimeiseen tuomioon, tuhatvuotiseen rauhanvaltakuntaan ynnä muuhun varsin loogiseen ja järkevään tapahtumaan tai ilmiöön kuuluu kristinuskon perustuksiin. Jeesus itse, se hippi, puheli paljon tulevasta valtakunnasta. Jeesusta ei ehkä muutenkaan voi sanoa maailman vastuullisimmaksi kaveriksi. Tai hätäkös sillä, jos isukki on omnipotentti; pappa betalar, kuten on tapana sanoa.
Eskatologia on joka tapauksessa myrkkyä utopialle. Loistavalle ja onnelliselle tulevaisuudelle ei erikseen ole käyttöä, jos Jumala poikineen takaa sen jo valmiiksi kaikille. Eikä edes tarvitse juuri mitään tehdä, kunhan uskoo. "Sen tähden minä sanon teille: älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet?" sanooo Jeesus Matteuksen evankeliumin kuudennessa luvussa. Sen kuin heittäytyy Jumalan kämmenelle, odottamaan, että enkelit kuskaavat taivaaseen, piruako siinä puurtamaan tulevien sukupolvien tasa-arvon, onnellisuuden tai muun vastaavan suhteen. Paholainen pitää huolen omistaan ja Jumala omistaan, tai vielä ikävämmin, Clairvauxin muinaista piispaa lainatakseni: "Tappakaa heidät kaikki, Jumala tunnistaa omansa" (pakko oli päästä käyttämään tuota lainausta...).
Kristitty, joka ei maailmanlopun odottelun sijaan pyri parantamaan lähimmäistensä (eli käytännössä kenen tahansa) kärsimystä ja/tai pahaa oloa tai tee työtään vastuullisesti, ei miun mielestä ole kovinkaan vakaumuksellinen kristitty. Tässä ei ole kyse mistään taivaspisteiden keruusta vaan siitä että tämä on ihmisen perusluonto, johon vastapuolen pelaaja pyrkii vaikuttamaan.Ehkä politiikassa näkisin kristittynä itsensä mainostamisen äänten kalasteluna joka ei myöskään ole kovinkaan asialliselta kuulostavaa peliä.
VastaaPoistaTaas mitä tuohon Vuorisaarnan pätkään tulee, Jeesuksen opetus ei niinkään viittaa vaan hengailuun ja siihen luottamiseen et Isä hoitaa kaiken himaan vaan siihen, että murehtiminen sinällään on turhaa. Aika tyhjältä kuulostaa jos ajattelee vaikkapa nälänhätää kuolevaa lasta Jossain Tuolla, mutta kristityn näkökulmasta ei pidä jäädä arpomaan että miksi näin on vaan pyrkiä toimimaan niin että se lapsi ei kuolisi nälkään.Siihen asti kunnes pomon poika tulee takaisin maan päälle, ei kristityn kuulu ajatella, että ihan sama mitä tulevaisuudessa tapahtuu, kunhan nyt on hyvä. Ekat opetuslapset elivät siinä uskossa että vielä heidän elinaikanaan maailma loppuu ja paratiisi alkaa. Tässä 2000 vuotta myöhemmin ei meidän ole mitenkään syytä funtsia että kyllä se aika on varmaan ihan kohta. Tarkan ajan tietää vain Isä, eikä kukaan muu ja siihen asti tehdään työt kunnolla.
Terveisin Make
Niin, Huoh.
VastaaPoistaKristittyjä ja kristinuskon lahkoja löytyy joka lähtöön, myös mätiä omenia. Samaten kommunisteista, hipeistä, anarkisteista ja kapitalisteista you name it. Kaikista edellämainituista löytyy porukoita, jotka ovat rakentaneet mm. varsin utopistisia pienyhteisöjä, joissa on pyritty elämään utopiaa todeksi vailla sanoman vääristelyä ja totalitaristista valtapeliä.
Myös kommunistien, hippien, anarkistien ja kapitalistien opeista löytyy eskatologisia teorioita. On ihan sama tuottaako väistämättömän lopputuloksen ja paratiisin jumala, luokkasota tahi historiallinen välttämättömyys, ajan henki you name it. Kaikkien edellämainittujen nimissä on myös tapettu kasoittain ihmisiä paratiisin saapumisen nopeuttamiseksi. Kapitalistisen paratiisin nimissä yhä edelleen joka ikinen päivä kommunistisista sisseistä puhumattakaan.
Blogin kritiikki sopii osuvasti esim. USAn poliittiseen kristilliseen fundamentalismiin, mutta Suomessa tuollaisia höyrypäitä taitaa löytyä lähinnä karismaattisista lahkoista. Heille voi olla aika turhaa mennä selittämään ilmastonmuutoksesta. :(
Se mitä eri kirkot ovat valtainstituutioina tehneet historian saatossa on hieman eri asia kuin itse Jessen sanoma, joka oli kyllä minusta niin anarkistisen utooppinen, että se piti laimentaa kirkoissa hieman helpommin noudatettavaksi vallan välikappaleeksi. Hänhän nimenomaan korosti keskeisenä sanomanaan ihmisten välistä huolenpitoa ja tuomitsematta jättämistä sekä omastaan jakamista täysin siitä riippumatta minkä statuksen toinen ihminen omaa. Jotain hippiyhteisöjä pohdittaessa ei voi kuin sanoa, että he ovat vain ja ainoastaan keksineet saman uudelleen pari tuhatta vuotta myöhemmin, vieläkin myöhemmin buddhalaisiin verrattuna, taolaiset, konfutselaiset ja niin edelleen. Ihmisellä on taipumus keksiä pyörä yhä uudelleen ja uudelleen...
Oliko tämä sellainen se koira älähtää... -efekti?
VastaaPoistaHaluaisin kiinnittää huomionne blogin alaotsikkoon, joka pyrkii tekemään selväksi sen, että kyse on näkökulmista. Ei Lopullisista totuuksista. Jos kirjoittaisin Lopullisen totuuden edes yhdestä käsittelemästäni aiheesta niin sehän olisi jo elämäntyö.
Pohjimmiltani minulla ei ole mitään kristittyjä vastaan. Koen uskonnolisen kritiikin ajattelevien ihmisten velvollisuutena niin kauan, kunnes uskonto saadaan kunnolla ulos politiikasta.
Make:
Kristittyjä on monenlaisia. Et ole asemassa jossa saat päättää kuka on oikeanlainen kristitty ja kuka ei. On huojentavaa tietää, että oma suhtautumisesi on käytännöllisempi.
Vuorisaarnan pätkästä olen täsmälleen eri mieltä. Sen pohjalta, mitä Evankeliumien Jeesus-hahmoa tunnen (en ole asiantuntija), luulisin hänen tarkoittaneen juurikin sitä että heitetään vaan kaikki huolet ja hengaillaan. Taivasten valtakunta tulee ihan just (vrt. esim. kaikki muut profeetat maailmanhistoriassa).
Anonyymin kommenti tuntuu pitävän tiivistetysti sisällään seuraavaa: "Yhy-yhy, muutkin on tyhmiä, yhy-yhy".
Huh, hyvä etten ole siinä asemassa. En sanonutkaan että mie sen päätän, taisin käyttää sanamuotoa miun mielestä, jolloin siihen liittyy joku lataus joko mielipiteestä tahi näkökulmasta.
VastaaPoistaEi tää ainakaan itteeni mitenkään kalahtanut. "Vakaumukselliset "kristityt politiikassa on vähä ku kivet keitossa. Ei toimi. Eikä edes ymmärtääkseni kuulu uskomme keskeisiin juttuihin mennä politiikkaan härsimään, tästä taisi Paavalikin kirjoittaa (saatan olla kyl väärässä). Itsehän välttelen politiikkaa, ja jos sinne menisinkin ns.vaikuttamaan, en haluaisi mitenkään leuhottaa olevani kristitty. Jos virheistä sitten aikanaan saisi maksaa, ainakin saisi kritiikkia joka kohdistuisi itseeni, eikä uskontooni.
Oli vaan virkistävää lukea vanhan ystävän kritiikkiä. Tuli ihan nuoruus mieleen.
Vetäydyn hetkeksi nostalgiaan, palaan pian.
Make
:) Kylhän sitä itsekin muistui juttuja mieleen kun luin ton siun kommentin ja tajusin kuka sen takana on. Kiitos kommenteista, mukava kuulla sinustakin.
VastaaPoistaJa huojentavaa kuulla, että ajattelet uskonnon ja politiikan jaosta tuolla lailla. Ymmärsin ilmeisesti siis liian kärkevänä tuon ekan kommenttisi, se on miun tyypillinen ongelma ymmärtää kaikki internetissä kärkevästi.