"An assault on the king's soldiers is the same as an assault on the king himself."
-Magistraatti elokuvassa Braveheart
Ei meillä tietenkään ole kuningasta, mutta meillä on jotain vielä tärkeämpää ja hienompaa: Pyhiä instituutioita, kuten työ ja kirkko. Pyhien instituutioiden tärkein tehtävä on ylläpitää kansallista identiteettiä: suomalaiset tekevät työtä ja ovat kristittyjä. Uskonnollisuuden merkitys kansallisessa identiteetissä on hiukan rapistunut, mutta huhut sen kuolemasta ovat suuresti liioiteltuja (vrt. kristillisdemokraatit). Pyhät instituutiot pitävät kansallista identiteettiä kasassa ikään kuin laasti: jos ne alkavat rapistua niin identiteettikin alkaa rakoilla ja sitten ei ole Suomi-brändiä eikä Talvisodan henkeä eikä muutakaan hienoa.
Mikä tahansa näistä instituutioista nauttii samaa asemaa kuin kuningas yllä mainitussa repliikissä: hyökkäys Pyhän instituution symbolin kimppuun on sama kuin hyökkäys Pyhän instituution itsensä kimppuun. Koska Pyhien instituutioiden kimppuun käymistä ei voida suvaita, täytyy niiden symbolien kimppuun käymisestä rangaista ankarasti. On aivan eri asia murhata joku satunnainen kansalainen, koska yksilön merkitys yhteiskunnalle ja niin sanotulle kansakunnalle on häviävän pieni. Sitä paitsi rikkaita ja mahtavia murhataan huomattavasti harvemmin kuin köyhiä.
Valitsin puheenaiheekseni juuri työn ja kirkon siksi, että minulla on kaksi kätevää esimerkkiä kuinka käy kun niiden symbolien kimppuun käydään:
-Magistraatti elokuvassa Braveheart
Ei meillä tietenkään ole kuningasta, mutta meillä on jotain vielä tärkeämpää ja hienompaa: Pyhiä instituutioita, kuten työ ja kirkko. Pyhien instituutioiden tärkein tehtävä on ylläpitää kansallista identiteettiä: suomalaiset tekevät työtä ja ovat kristittyjä. Uskonnollisuuden merkitys kansallisessa identiteetissä on hiukan rapistunut, mutta huhut sen kuolemasta ovat suuresti liioiteltuja (vrt. kristillisdemokraatit). Pyhät instituutiot pitävät kansallista identiteettiä kasassa ikään kuin laasti: jos ne alkavat rapistua niin identiteettikin alkaa rakoilla ja sitten ei ole Suomi-brändiä eikä Talvisodan henkeä eikä muutakaan hienoa.
Mikä tahansa näistä instituutioista nauttii samaa asemaa kuin kuningas yllä mainitussa repliikissä: hyökkäys Pyhän instituution symbolin kimppuun on sama kuin hyökkäys Pyhän instituution itsensä kimppuun. Koska Pyhien instituutioiden kimppuun käymistä ei voida suvaita, täytyy niiden symbolien kimppuun käymisestä rangaista ankarasti. On aivan eri asia murhata joku satunnainen kansalainen, koska yksilön merkitys yhteiskunnalle ja niin sanotulle kansakunnalle on häviävän pieni. Sitä paitsi rikkaita ja mahtavia murhataan huomattavasti harvemmin kuin köyhiä.
Valitsin puheenaiheekseni juuri työn ja kirkon siksi, että minulla on kaksi kätevää esimerkkiä kuinka käy kun niiden symbolien kimppuun käydään:
Porvoon kirkko
(Hyrrhh...suuresti vihaamani Iltalehtisanomat...löytyi ensimmäisenä, pahoittelen laiskuuttani)
Ensimmäinen on siis Porvoon kirkon polton käsittelystä hovioikeudessa. Hovioikeudessa nuori mies nappasi kuusi ja puoli vuotta vankeutta. Kaupan päälle tulivat 4,4 miljoonan korvausvaatimukset. Toinen linkki puolestaan on viime aikaisista tapahtumista, eli sikatilallisten korvausvaatimuksista heidän tilojaan kuvanneilta aktivisteilta. Aktivisteilta vaaditaan 175 000 euron korvauksia. Valitsin esimerkit monestakin syystä. Yhteistä niillä on mielestäni symbolien kimppuun käymisen lisäksi kohtuuttomat rangaistukset/rangaistusvaatimukset. Eroina ovat taas rangaistusten koko sekä toimen tarkoitushakuisuus: Porvoon kirkon poltto oli humalainen päähänpisto, sikatilojen kuvaaminen tarkoitushakuinen liike, jolla pyrittiin (ja onnistuttiinkin) kiinnittämään huomiota eläinten huonoon kohteluun tiloilla.
Aloitetaan kirkonpoltosta, koska se on helpompi. 18-vuotias mies mainitsi syiksi "humalaisen päähänpiston" ja kriittisen asenteen kristinuskoa kohtaan. Jos ajatellaan sitä, mitä lopulta tapahtui ja verrataan vaikkapa väkivaltarikosksista saatuihin tuomioihin, tuntuu kirkonpolttajan tuomio kohtuuttomalta. Vuonna 2006 (sama vuosi jona kyseinen tuhopoltto tapahtui) oli keskimääräinen rangaistus törkeästä raiskauksesta 47,6 kuukautta eli hieman alle neljä vuotta (lähde: Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen raportti). Törkeästä pahoinpitelystä tulee lain mukaan vankeutta vähintään yksi ja enintään kymmenen vuotta. Törkeässä pahoinpitelyssä ja törkeässä raiskauksessa kohteena on ihminen ja yleensä ihmisen elämä vaurioituu melkoisen pahasti tämän joutuessa vakavan väkivallan uhriksi. Tuhopoltossa nuori mies tuhosi talon, tuomio vaurioitti hänen elämäänsä pysyvästi (pitkä vankeus ja korvaukset, joita ei töitä tekemällä makseta). Mutta kyseessä ei suinkaan ollut mikä tahansa talo, vaan symboli. Siksi tällaisia tihutyöläisiä tulee rangaista ankarimman mukaan: he horjuttavat vallalla olevaa yhteiskuntarauhaa hyökkäämällä kansallista identiteettiä palvelevien Pyhien instituutioiden symbolien kimppuun.
Sitten seuraava: aktivistit kuvaamassa sikatiloilla kuinka sikoja pidetään. Tässä on hyökkäyksen kohteena nykyisin vielä voimakkaampi Pyhä instituutio: työ. Sikatilojen pitäjät ovat työläisiä sanan varsinaisessa merkityksessä: useissa lehtijutuissa joita olen maatiloista lukenut, on korostettu maatilojen työlästä ja ahkeraa elämää. Työn kimppuun on nyt käyty ja korvausvaatimusten suuruus perustuu muun muassa elinkeinon menetykseen. Lisäksi korvauksia haetaan henkisestä kärsimyksestä. Viis siitä, että kuvattu materiaali oli inhottavaa ja sikoja selvästi pidetään kurjissa oloissa sekä siitä, että aktivistien kertomusten mukaan heitä ei mitenkään pyritty estelemään kuvatessaan tiloja. Oikeussaleissa juttu on kuitenkin vasta aluillaan, kyseessä on vasta "uhrien" korvausvaatimukset ja jään mielenkiinnolla odottamaan kumpi selviytyy voittajaksi: aktivistit vai Pyhä instituutio?
Omalla tavallaan Pyhien instituutioiden symbolien kimppuun käymisessä on kyse "poikkeavien" kritiikistä valtaväestön elämää kohtaan. Toisessa tuhotaan kirkko, vieläpä Porvoon kirkko,joka on vanha ja kaunis. Toisessa puolestaan vastustetaan lihateollisuutta, joka kuitenkin syöttää suomalaisia, sillä uskoakseni valtaosa kansasta syö uskoakseni lihaa. Toisessa tekijänä on uskontokriittinen nuori mies, toisessa kasvissyöntiä kannattavat aktivistit; sanalla sanoen: hipit. Ja poikkeavien ei tule kritisoida valtaväestön elämäntapaa. Elämme enemmistön diktatuurissa.
Aloitetaan kirkonpoltosta, koska se on helpompi. 18-vuotias mies mainitsi syiksi "humalaisen päähänpiston" ja kriittisen asenteen kristinuskoa kohtaan. Jos ajatellaan sitä, mitä lopulta tapahtui ja verrataan vaikkapa väkivaltarikosksista saatuihin tuomioihin, tuntuu kirkonpolttajan tuomio kohtuuttomalta. Vuonna 2006 (sama vuosi jona kyseinen tuhopoltto tapahtui) oli keskimääräinen rangaistus törkeästä raiskauksesta 47,6 kuukautta eli hieman alle neljä vuotta (lähde: Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen raportti). Törkeästä pahoinpitelystä tulee lain mukaan vankeutta vähintään yksi ja enintään kymmenen vuotta. Törkeässä pahoinpitelyssä ja törkeässä raiskauksessa kohteena on ihminen ja yleensä ihmisen elämä vaurioituu melkoisen pahasti tämän joutuessa vakavan väkivallan uhriksi. Tuhopoltossa nuori mies tuhosi talon, tuomio vaurioitti hänen elämäänsä pysyvästi (pitkä vankeus ja korvaukset, joita ei töitä tekemällä makseta). Mutta kyseessä ei suinkaan ollut mikä tahansa talo, vaan symboli. Siksi tällaisia tihutyöläisiä tulee rangaista ankarimman mukaan: he horjuttavat vallalla olevaa yhteiskuntarauhaa hyökkäämällä kansallista identiteettiä palvelevien Pyhien instituutioiden symbolien kimppuun.
Sitten seuraava: aktivistit kuvaamassa sikatiloilla kuinka sikoja pidetään. Tässä on hyökkäyksen kohteena nykyisin vielä voimakkaampi Pyhä instituutio: työ. Sikatilojen pitäjät ovat työläisiä sanan varsinaisessa merkityksessä: useissa lehtijutuissa joita olen maatiloista lukenut, on korostettu maatilojen työlästä ja ahkeraa elämää. Työn kimppuun on nyt käyty ja korvausvaatimusten suuruus perustuu muun muassa elinkeinon menetykseen. Lisäksi korvauksia haetaan henkisestä kärsimyksestä. Viis siitä, että kuvattu materiaali oli inhottavaa ja sikoja selvästi pidetään kurjissa oloissa sekä siitä, että aktivistien kertomusten mukaan heitä ei mitenkään pyritty estelemään kuvatessaan tiloja. Oikeussaleissa juttu on kuitenkin vasta aluillaan, kyseessä on vasta "uhrien" korvausvaatimukset ja jään mielenkiinnolla odottamaan kumpi selviytyy voittajaksi: aktivistit vai Pyhä instituutio?
Omalla tavallaan Pyhien instituutioiden symbolien kimppuun käymisessä on kyse "poikkeavien" kritiikistä valtaväestön elämää kohtaan. Toisessa tuhotaan kirkko, vieläpä Porvoon kirkko,joka on vanha ja kaunis. Toisessa puolestaan vastustetaan lihateollisuutta, joka kuitenkin syöttää suomalaisia, sillä uskoakseni valtaosa kansasta syö uskoakseni lihaa. Toisessa tekijänä on uskontokriittinen nuori mies, toisessa kasvissyöntiä kannattavat aktivistit; sanalla sanoen: hipit. Ja poikkeavien ei tule kritisoida valtaväestön elämäntapaa. Elämme enemmistön diktatuurissa.
Hieno kirjoitus, mutta olisi ansainnut jopa aiheen hieman pitempää ja perusteellisempaa käsittelyä.
VastaaPoistaErinomainen kirjoitus.
VastaaPoistaPorvoon tuomiokirkon polttajan tuomion ankaruus saattaa liittyä myös kirkon korvaamattomaan arvoon kulttuurihistoiallisena kohteena siitä riippumatta oliko se kirkko, kartano tms.
Johon liittyen onkin mielenkiintoista pohtia hetki Turun tautia ja muita vastaavia korruptioilmiöitä, joissa grynderien halajama kulttuurihistoriallisesti merkittävä kohde palaa maan tasalle, syyllisiä ei saada ikinä kiinni, ja grynderit pääsevät korvaamaan kohteen suurilla voittomarginaaleilla kenkälaatikkoarkkitehtuurilla.
Työn, edistyksen ja talouskasvun nimissä saa tuhota vailla tuomioita. Ja ne itse asiassa perustuvat nykymuodossaan pitkälle jatkuvaan olemassaolevan tuhoamiseen.
PS
Valkea teksti mustalla taustalla on hankalasti luettavaa.
Kiitän palautteesta.
VastaaPoistaJaakko: Täytyy varmaan jatkaa aiheesta jossain välissä, koska siitä todellakin voisi jauhaa enemmänkin.
Juho: Tuomion ankaruus ei voi olla yksiselitteisesti rakennuksen tärkeydestä kiinni. Se olisi silti totaalisen liioiteltua, varsinkin kun tekijä sai sekä valtavan korvausvaatimuksen, että pitkän linnatuomion. Korvausvaatimusta yksin pystynee kyllä perustelemaan rakennuksen merkittävyydellä.
PS: Ulkoasu muuttuu jossain välissä. Kommenttien lukeminen on erityisen vaikeaa kun tuo fonttikin on noin typerä.
Jaakkopa tuon ehti oikeastaan tiivistää minunkin kommenttini keskeisen aiheen :) Jälleen oivallisesti kirjoitettua, painavaa asiaa, ja näkökulma ja peilaaminen työhön ja uskontoon toimii miusta aika kutkuttavalla tavalla. Kyllä näitä on joka kerta yhtä mukava lukea, ja aina uuden kirjoituksen ilmestyessä mielenkiinto hypähtää.
VastaaPoistaItse aiheeseen sen verran lisään, että Porvoon tapauksessa tuo tuomio tuntuu aivan käsittämättömältä, kyllä, mutta olen sitä mieltä ettei ole sinänsä mielekästä verrata tuomion pituutta suoraan väkivaltarikoksiin esimerkiksi. Tästä olemme muistaakseni joskus peistä taittaneet jo FB:ssä, joten en nyt kommentoi sen enempiä. Enkä tosissaan kiistä sitä, ettei tuomiossa ole yhtään mitään järkeä.
Sama juttu noiden sikatilojen kanssa. Kunnianloukkaus, mitä. Spurdo spärde niinku.
Joo, jostain törkeästä pahoinpitelysta tai lapsen hyväksikäytöstä pääsee lyhyellä ehdonalaisella, mutta rakennuksen polttamisesta saa kuusi ja puoli vuotta. Kumpaa arvostetaan enemmän, ihmistä vai symbolia? Ja pahoinpitelystä & uhkauksesta saa korvauksia alle pari tonnia, mutta siitä herra varjele - järkyttävästä loukkauksesta, että vihjaisee sikatehtaitten rikkovan lakia vaaditaan satoja tuhansia. Siinäkin taisi enemmän sattua "tavalliseen palkansaajaan", kun kävi ilmi, että millaisista oloista niitä tyhjiöpakattuja keittokinkkuviipaleita oikein tulee.
VastaaPoista