Tavanomainen, eurooppalaisamerikkalaisen kulttuuripiirin esittämä maailmanhistoria etenee melko pitkälti näin:
-Alkuräjähdys, universumin ja maapallon muodostuminen
-Alkueläimet, evoluution hidas kulku, lopulta kädellisten ja sitten ihmisten syntymä
-Neoliittinen vallankumous, maanviljelyksen synty, Kaksoisvirtain maan; Kiinan; Egyptin ja Intian kulttuurit
-Antiikki, Kreikan demokratia ja sivistys, Persian imperiumi, Rooman imperiumi, kristinuskon synty
-Keskiaika, islamin synty ja nousu, islamilainen (mutta kreikkalaisilta peritty) sivistys
-Renessanssi, valistuksen aika, Ranskan ja Yhdysvaltain vallankumoukset, nykyaikaisen demokratian synty
-Teollinen vallankumous, osmanien imperiumin romahdus, I maailmansota, II maailmansota, atomiaika, tietokoneaika, internet, nykyaika
Yllä oleva on toki vain kymmenen rivin ja 68 sanan tiivistelmä muutamasta miljardista vuodesta. Monet versiot painottavat eri osa-alueita eri tavoin ja jotkut jopa keskittyvät enemmän esimerkiksi Kiinan tai Intian kulttuureihin. Yllä oleva myös keskittyy vahvasti viimeisiin vuosituhansiin ja myös melko vahvasti tietyn kulttuuripiirin alueeseen. Tälle tekstille on kuitenkin olennaisinta se, että se keskittyy järjestyksen nousuun kaaoksesta ja kehitykseen. Se esittää maailmanhistorian ja evoluution luonnollisena prosessina, jossa järjestyksen taso nousee koko ajan ja kehittyy toinen toistaan järjestäytyneempiä ja kehittyneempiä systeemejä ja yhteiskuntia. Aiemmat kulttuurit, joita nimitettäköön nyt primitiivisiksi, nähdään epäjärjestäytyneinä ja kaaottisina verrattuna nykyiseen.
Tähän väliin manaan termodynamiikan lain nro. 3, tai oikeammin termodynamiikan toinen pääsääntö (virallisen numeroinnin hassuus johtuu siitä, että on olemassa myös termodynamiikan nollas pääsääntö). Toinen pääsääntö sanoo seuraavaa: eristetyn systeemin prosessi etenee kohti suurinta todennäköisyyttä eli suuntaan, jossa entropia kasvaa. Entropia tarkoittaa lyhykäisesti epäjärjestystä. Eli selkeämmin sanottuna: jos systeemiin ei vaikuta mikään ulkopuolinen tekijä, se pitkällä aikavälillä etenee aina kohti epäjärjestystä. Järjestys voi kasvaa hetkellisesti, mutta se menee ohi ja epäjärjestys jää voitolle. Yleinen esimerkki tästä on siivoaminen: jos huoneeseen ei vaikuta ulkopuolinen voima (siivous) sen epäjärjestys kasvaa jatkuvasti.
-Alkuräjähdys, universumin ja maapallon muodostuminen
-Alkueläimet, evoluution hidas kulku, lopulta kädellisten ja sitten ihmisten syntymä
-Neoliittinen vallankumous, maanviljelyksen synty, Kaksoisvirtain maan; Kiinan; Egyptin ja Intian kulttuurit
-Antiikki, Kreikan demokratia ja sivistys, Persian imperiumi, Rooman imperiumi, kristinuskon synty
-Keskiaika, islamin synty ja nousu, islamilainen (mutta kreikkalaisilta peritty) sivistys
-Renessanssi, valistuksen aika, Ranskan ja Yhdysvaltain vallankumoukset, nykyaikaisen demokratian synty
-Teollinen vallankumous, osmanien imperiumin romahdus, I maailmansota, II maailmansota, atomiaika, tietokoneaika, internet, nykyaika
Yllä oleva on toki vain kymmenen rivin ja 68 sanan tiivistelmä muutamasta miljardista vuodesta. Monet versiot painottavat eri osa-alueita eri tavoin ja jotkut jopa keskittyvät enemmän esimerkiksi Kiinan tai Intian kulttuureihin. Yllä oleva myös keskittyy vahvasti viimeisiin vuosituhansiin ja myös melko vahvasti tietyn kulttuuripiirin alueeseen. Tälle tekstille on kuitenkin olennaisinta se, että se keskittyy järjestyksen nousuun kaaoksesta ja kehitykseen. Se esittää maailmanhistorian ja evoluution luonnollisena prosessina, jossa järjestyksen taso nousee koko ajan ja kehittyy toinen toistaan järjestäytyneempiä ja kehittyneempiä systeemejä ja yhteiskuntia. Aiemmat kulttuurit, joita nimitettäköön nyt primitiivisiksi, nähdään epäjärjestäytyneinä ja kaaottisina verrattuna nykyiseen.
Tähän väliin manaan termodynamiikan lain nro. 3, tai oikeammin termodynamiikan toinen pääsääntö (virallisen numeroinnin hassuus johtuu siitä, että on olemassa myös termodynamiikan nollas pääsääntö). Toinen pääsääntö sanoo seuraavaa: eristetyn systeemin prosessi etenee kohti suurinta todennäköisyyttä eli suuntaan, jossa entropia kasvaa. Entropia tarkoittaa lyhykäisesti epäjärjestystä. Eli selkeämmin sanottuna: jos systeemiin ei vaikuta mikään ulkopuolinen tekijä, se pitkällä aikavälillä etenee aina kohti epäjärjestystä. Järjestys voi kasvaa hetkellisesti, mutta se menee ohi ja epäjärjestys jää voitolle. Yleinen esimerkki tästä on siivoaminen: jos huoneeseen ei vaikuta ulkopuolinen voima (siivous) sen epäjärjestys kasvaa jatkuvasti.
Nyt vertaan uudelleen primitiivistä yhteiskuntaa nykyiseen yhteiskuntaan. Esimerkiksi otan vaikkapa noin vuoden 500 eaa. kreikkalaisen kaupunkivaltion, poliksen, ja nykypäivän Suomen. Vertauksen pohjaksi yhteiskunnan järjestäytyneisyys ja molemmista yhteiskunnista käytän yksikertaista ideaalimallia puuttumatta suuremmin yksityiskohtiin. Suomessa on (ainakin jossain määrin) yhteiskuntaluokkia, joiden mukaan ihmiset järjestäytyvät. On keskiluokka, alempi keskiluokka, yläluokka, syrjäytyneet ja niin edespäin. Poliksessa puolestaan on orjia, vapaita miehiä ja tietysti naisia, jotka saattavat olla orjien yläpuolella mutta eivät kuitenkaan voi olla miesten tasolla. Suomessa jokainen tekee työnsä, maksaa veronsa, osallistuu demokraattisiin päätöksiin ja on ikään kuin suuren koneen yksi ratas. Poliksessa myös ihmiset toimivat omalla osallaan koneen rattaina, ei loppujen lopuksi niin eri tavalla kuin Suomessa. Molempien yhteiskuntien voisi väittää olevan hyvin järjestäytyneitä. Sotken vielä nopeasti metsästäjä- keräilijäkulttuurin heimoyhteiskuntaa. Myös siinä yhteiskunnan osaset toimivat omalla osallaan, asiat hoituvat ja kaikilla on ruokaa. Luonnollisesti jokaisessa edellä esitellyssä yhteiskunnassa on myös epäkohtansa, sokeat pisteensä ja poikkeamansa, jotka eivät sovi edellä esiteltyyn vertaukseen.
Mitä tekemistä termodynamiikalla on kaiken tämän kanssa? Astun nyt hetkeksi materialistisen ajattelun maailmaan, jossa termodynamiikan lakien kaltaisilla tekijöillä voidaan selittää Kaikki. Kuten esimerkiksi ihmisen historia termodynamiikan toisen pääsäännön kautta. Ihmiskunta on suljettu systeemi, joten sen entropia voi vain lisääntyä. Ihmiseen ei vaikuta siis mikään ulkopuolinen tekijä, sellainen, joka laskettaisiin kulttuurisella tasolla tekijäksi. Ajatelkaa nykyinen suomalainen kulttuuri ja tarkemmin sanottuna vaikkapa kerrostaloasuminen kirjahyllynä ja sen järjestäminen siivoamisena (vaikka aiemmin käytinkin siivoamista ulkopuolisen voiman esimerkkinä, niin nyt se toimii tässä vain yhteiskunnan sisäisen järjestyksen esimerkkinä ettei olisi liian selkeää). Kerrostaloasuminen kulttuurisen yhtenäisyyden kannalta on kuin laittaisi siivotessaan kolme satunnaista esinettä kirjahyllyyn vierekkäin. Kun kirjahyllyyn joutuvat kirja, vasara ja jakkara, ei synny järjestystä, vaan entropia lisääntyy. Sama asia on havainnollistettavissa muillakin tavoilla: vaikkapa rikollisuuden tai päätösten teon kautta. Rikollisuus voidaan nähdä yhteiskunnasta poikkeamisena, eli epäjärjestyksenä, ja kehittyneissä yhteiskunnissa tarvitaan erillisiä kontrollitoimia tälle. Päätösten teko, eli varsinainen järjestäytynyt toiminta, myös muuttuu ilmiselvästi sitä vaikeammaksi, mitä kehittyneempi yhteiskunta on.
Mihin tämä johtaa? Entropian lisääntymisen maailmankaikkeudessa on ajateltu johtavan universumin lämpökuolemaan. Samalla tavoin entropian lisääntyminen yhteiskunnassa voi ajaa yhteiskunnan lämpökuolemaan, eli kaiken toiminnan pysähtymiseen. Kun universumin entropia kasvaa jatkuvasti se johtaa siihen, että lämpöerot tasoittuvat ja vapaata energiaa ei enää pian ole, universumi ei kykene työhön (työhön fysikaalisena suureena), eikä informaatiota enää siirry. Yhteiskunnassa tämä voi tapahtua seuraavalla tavalla: entropian kasvaessa jokainen ihminen eristäytyy omaksi itsekseen, pois muiden vaikutuksesta ja kaikki ihmisten väliset erot tasoittuvat, ainakin mitä tulee yhteiskuntaan. Kun jokainen ihminen on lopulta yksinäinen hiukkanen tyhjyydessä, ei kenelläkään ole mitään vaikutusta toisiin ja kaikki toiminta lakkaa. Informaatiota ei enää siirry.
Eli lopputulos:
Useampikin sivilisaatioteoria huomioi tuon pidemmällä tähtäimellä varmasti oikean fysiikkaan pohjaavan näkökulman "prosessivaihetta" (aikaväliä jona Aurinko ei vielä ole paahtanut Maata karrelle ja suljetussa systeemissä on yhtä toimiva biosfääri) varsin mielenkiintoisesti.
VastaaPoistaPääpointti mielestäni mielekkäimmissä tulkinnoissa olisi se, että suljetussa järjestelmässä olisi havaittavissa toistuvia syklejä joissa yhteiskuntarakenteet monimutkaistuvat, rapautuvat, hajoavat ja sitten muodostuvat uudelleen - kuitenkin lamarkilaisittain siten, että aiempien kulttuurien vaikutuksia jää sattumanvaraisesti myöhempiinkin kulttuureihin. Samalla tietysti kaikki historiallisesti toisistaan maantieteellisten, kielellisten ja/tai uskonnollisten seikkojen vuoksi erilliset kulttuurit vuorovaikuttavat muodostuessaan ja hajautuessaan keskenään ja sekoittavat soppaa.
Ajatus yhteisöjen sisäisen päätöksenteon vaikeudesta pohjaa mielestäni pitkälti Robin Dunbarin viisasteluihin ihmisen kyvystä hahmottaa muita ihmisiä yksilöinä yhdentekevän massan sijaan. Yhteiskunnan erikoistuminen ja systeemin muutos yhä monimutkaisempaan suuntaan on tähän saakka edellyttänyt tiettyä väestömäärää ja väestön ikärakennetta. Ja sen myötä yhteisön jäsenten välinen kyky mieltää toisensa "meiksi" samalla väistämättä katoaa, ja alkaa sisäinen pienryhmien muodostuminen. Tähän esim. Macciavelli viittaa puhumalla "kuppikunnista kaupungin tuhona."
Ajan tällä takaa sitä että erikoistumisessa on tavallaan joka kerta kylvetty kasvavan entropian siemen, joka aikanaan rapauttaa monimutkaisen koneiston takaisin tilaan jossa hajaantuminen pysähtyy, ja syntyy taas vakaita yhteisöjä, joiden sisäinen rakenne alkaa monimutkaistua --> esimerkkejä löytyy Kiinan tai Euroopan valtiojärjestelmien historiasta Lähi-Idän ensimmäisiin maanviljelykulttuureihin.
Tämä prosessi taas on historian valossa monta kertaa jatkunut paikallisesti siihen pisteeseen, jossa monimutkaisempi yhteisö on käyttänyt paikalliset resurssit loppuun, ja joutunut jo tämän takia joko pysyvämpään hajaannuksen tilaan tai muuttanut rakennettaan.
Hauskaksi tämän havainnon tekee se, että tällä kertaa on olemassa globaali talous, joka syö jatkuvan kasvun ideologian nimessä yhä enemmän tulevien vuosien kuormasta, ja kuluttaa suljetun systeemin resursseja kasvavan väestön tarpeisiin kiihtyvällä vauhdilla.
Seuraava hajaannus ei sen valossa tule olemaan kaunista katsottavaa.
Joo, kiitos kommentista. Tavallaan teksti oli olevinaan lievästi satirisoiva vedos eräänlaisista tavoista kirjoittaa historiaa ja selittää maailmaa.
VastaaPoistaJa varsinaisempi vastaus:
Mielestäni erikoistunut yhteiskunta ja hajaantunut yhteiskunta voisi ainakin teoriassa hyvin selvitä olemassa ilman, että lopullista hajaannusta edes tapahtuu. Se vain omasta mielestäni vaatisi entistä laajempaa tiedostamista sen asian suhteen, että maailma on muuttunut. Tämä tiedostaminen luonnollisesti vietäisiin käytäntöön rakentamalla yhteiskuntaa siten, ettei sen välttämättä täydy pirstaloitua atomeiksi räjähtäen.
Kuten itsekin panet merkille, tällä kertaa hajaannus ei ole välttämättä mikään pienimuotoinen imperiumin hajoaminen vaan todella globaali ongelma. Nimenomaan tämä seikka tekee mielestäni ylempänä kuuluttamani maailman muutoksen tiedostamisen entistä tärkeämmäksi.
Toisaalta, kuten juuri pääsin veljeni kanssa puhumasta, olemme sellaisessa ajassa, jossa vanhat lainalaisuudet eivät välttämättä päde. Koskaan, ei koskaan, ole nähty samanlaisella ekspontentiaalisella nopeudella kasvavaa teknologista edistymistä sekä resurssien käyttämistä. Elämme jännittäviä aikoja.