Väkivallan moottorit

Edellinen aihe kosketti panemista, joten on varmaan syytä puhua siitä selkeimmästä vastapainosta, eli lyömisestä. Tai lyömisen oikeutuksista, tai oikeutuksien puutteesta. Kuka saa nyky-yhteiskunnassa lyödä ja millä perusteilla?

Avaan tällaisella: yhteiskuntasopimus. Ranskalaisen filosofin, Jean-Jacques Rousseaun keksimä termi, jolla tarkoittaa pähkinänkuoressa sitä sopimusta, jolla yhteiskunta on muodostettu. Sopimusta ennen oli olemassa luonnontila "kaikkien sota kaikkia vastaan", Rousseaun mukaan. Sitten ihmiset tulivat siihen tulokseen, että "tilanne opeta ei hulluakaan" (se oli jo muualta...). Päädyttiin perustamaan yhteiskunta yhteisellä sopimuksella. Valta luovutettiin vallanpitäjälle/pitäjille, eli suvereenille. Yhteiskuntasopimus -käsitteen käyttöä varten on tärkeää ymmärtää että se on vertauskuvallinen, eikä tarkoitettu kirjaimelliseksi. Kun tämän ymmärtää, se antaa hyvän kuvan tilanteesta. Yhteiskunta, tässä tapauksessa Suomeksi nimetty valtio, on olemassa vain meidän yhteisestä suostumuksestamme. Jos koko suomen kansaksi nimitetty kansa päättää, että Suomea ei enää ole, niin sitä ei enää ole, vaikka eduskunta sanoisi mitä.

Yhteiskuntasopimuksen kaveriksi kuuluu ehdottomasti väkivaltamonopoli. Ne ovat kuin niin sanotut paita ja peppu (vaikka kuka pitää paitaa pepussa?). Yhteiskuntasopimuksen mukaan yhteiskunnan jäsenet eivät saa pahoinpidellä tai tappaa sen toisia jäseniä. Väkivallan käyttö kuuluu yksinomaan suvereenille, eli nyt valtioille. Valtiolla on siis väkivaltamonopoli. Väkivaltamonopoli sisältää kuitenkin tiettyjä ehtoja: valtio ei saa käyttää väkivaltaa mielivaltaisesti, vaan sitä tulee käyttää vain kansalaisten ja yhteiskuntasopimuksen suojelemiseen. Väkivaltamonopoliin kuuluvat väkivaltakoneistot, eli lähinnä poliisit ja armeija.

Tähän mennessä kaikki hyvin, eikös vaan. Poliisi pamputtaa pahoja ja sotilaat ampuvat vihollisia, ne jotka ovat kiltisti saavat elää rauhassa. Myymälävarkaat juostaan kiinni ja murhaajat saavat elinkautisia. "Virkavallan huolena, vankilat ja tuonela". Mutta sitten, esiin marssivat vartiointiliikkeet, alias turvallisuusalan ammattilaiset. Virallisesti ne eivät siis ole osa väkivaltamonopolia, joten yhteiskuntasopimuksen kirjallisen tulkinnan mukaan niillä ei ole oikeutta käyttää väkivaltaa. Vertauskuvallisen, lähinnä filosofiseksi työkaluksi tarkoitetun, sopimuksen kirjallinen tulkinta tietysti vaikuttaa hieman hupaisalta touhulta.

Todellisuudessa tilanne on kuitenkin vähintäänkin epäilyttävä: vartiointiliikkeet ovat voiton tavoitteluun tarkoitettuja yhtiöitä, joille on jostain syystä annettu oikeuksia voimankäyttöön. Niillä on jopa voimankäyttötyökaluja, pamppuja ja kaasusumuttimia (sodankäytössä kemiallisten aseiden käyttö on kielletty...). Tehokkuudeltaan eivät toki samaa kamaa kuin mitä Kemikaali-Ali kylvi Saddamin hallinnon aikana Kurdistanin vuoristoon tai natsien (minulla on muuten hihat täynnä natsikortteja) kaasukammioissa käyttämät, mutta tehoeroista huolimatta, ne ovat tavaraa joka on sodankäynnissä nähty turhan inhaksi käytettäväksi. Tietysti, köyhien ja surkeiden ihmisten kurissa pitoon eivät mitkään aseet ole turhan inhoja (ei kun anteeksi, myymälävarkaathan on rikollisia, eli niitä pahoja).

Vartija on siis teoriassa yksityishenkilö. Samoin kuin ravintolan tarjoilija, kaupan myyjä, paikallinen sekakäyttäjä ja pultsarikin ovat kaikki yksityishenkilöitä. Jos joku näistä jälkimmäisistä käy ihmisen kimppuun, ihmisellä on lain, ja samoin myös yhteiskuntasopimuksen, piirissä täysi oikeus puolustautua. Lain mukaan vartijoilla on tiettyjä oikeuksia ihmisiin käsiksi käymisessä, jota muilla ihmisillä ei ole. Lisäksi vartijoilla tuntuu ainakin viime aikoina ilmaantuneiden kertomusten, lehtijuttujen, videoiden ja oikeudenkäyntien perusteella olevan taipumusta ylittää niitä oikeuksia, jotka heille on jostain kumman syystä suotu. Tai ei niitä mistään kumman syystä ole suotu, vaan rahasta.

Yhteiskuntasopimuksen teoria ei tunnusta tällaisen instituution kuin vartijat olemassaoloa. Väkivaltamonopoli on luovutettu suvereenille vallan mukana, eikä väkivaltaan ole oikeutta kenelläkään muulla. Tärkeintä tiedostaa koko ongelmassa on se, että vartijat eivät ole valtion elin. Poliisi ja armeija ovat valtion elimiä ja sisältävät omia ongelmiaan, mutta niihin en puutu tässä, vaan vartijoihin. Jotka eivät muuten ole valtion elin, jos en vielä maininnut. Valtio eli suvereeni on ainoa, jolla on oikeus väkivaltaan ja sekin ainoastaan kansan, kansalaisten ja valtion hyvinvoinnin puolesta. Vartijat puolustavat kaupallista toimintaa. Väkivallalla. Kaupallista.

Teoreettisesti ajatellen vartijat ovat siis inhottavan lähellä palkkasotilaita. Jos tämä ajatus herättää jossain närää ja vastenmielisyyttä, suosittelen tarkastelemaan erinäisten yksityisten turvallisuusfirmojen toimintaa maailmalla (mm.Blackwater Society ja Irak, vain yhden esimerkin mainitakseni). Toki, suomalaiset vartiointiliikkeet ovat vielä melko kaukana siviilien ammuskelusta, mutta polku on viitoitettu. Ja tie helvettiin kivetty hyvillä aikomuksilla.

Ja loppuun väkisin jotain muuta sisältöä kuin tekstiä: